Pesäpallovedonlyönti, kuten pesäpallo yleensä, on hieman erilaista aktiviteettia moneen muuhun lajiin verrattuna. Tässä artikkelissa käydään läpi näkökulmia ja myös ehkä korjataan ajatusharhoja joita tähän analyysitoimintaan liittyy.
Ottelun juoksumäärien vaste ottelun kulkuun
Olli: Pesistä pureskelevat analyytikot ovat tuoneet julki ajatusta, että runsas juoksumäärä lähtökohtaisesti suosisi altavastaajan roolissa olevaa joukkuetta. Kari, eikös me tuumata, että jos tätä asiaa yleistettäisiin niin painotus juoksumäärän kohoamisen ja ottelun voittajan kohdalla menisi ennemminkin päin vastoin. Eli runsasjuoksuisuus suosii pikemminkin suosikkia ja pienijuoksuisuus altavastaajaa? Tämä on luonnollista osin myös siksi, koska valtaosin suosikin asemassa olevalla joukkueella on laadukkaampi kotiutusosasto.
Kari: Niin, jos asiaa yksinkertaistetaan siten että kolmostilanteessa on kaksi skenaariota: 1) joukkue tekee pinnan, sekä 2) joukkue ei tee pinnaa. Otetaan ottelupariksi Halssilan Haippi – Heinäpään Hutunkeittäjät. Halssila saattelee etenijää kotipesään 55% tehokkuudella ja Heinäpään Huttareiden vastaava lukema on ynseähkö 38%. Simuloidaan syntyneitä tikkejä taululle binomijakauman avulla. (Molemmat skenaariot ajetaan tuhat kertaa)
Ensimmäisessä skenaariossa on kylmänkolea toukokuun jopa sateinen tiistai-ilta tyhjyyttä kumisevalla Halssilan Haipin Yläkentän kotistadionilla, eli “Yliksellä”. Joukkueiden kotiutuspaikkojen määrä jää alhaiseksi:
| Joukkue | 3-tilanteiden määrä | 0-2 juoksua | 3-5 juoksua | 6-7 juoksua |
| Halssila | 7 | 14,6% | 75,3% | 10,1% |
| Heinäpää | 7 | 44,3% | 54,2% | 1,5% |
Tässä tilanteessa siis hyvin kotiuttava Halssila (55% kotiutusprosentti) jää silti alle kuuteen juoksuun n. 89,9% kaikista kerroista. Heikon kotiutustehon (38%) omaava Heinäpään Hutunkeittäjät jää myös alle kuuteen juoksuun peräti 98,5% tapahtumista.
Tämähän viittaa siihen että yksittäisen juoksun arvo on merkittävämpi, ja sattuman maustama pomppu tai häpläys sinne tänne voi kääntää ottelun altavastaajan (eli Heinäpään) hyväksi kohtalaisen useasti.
Toisessa skenaariossa Yläkentällä on optimaalinen pelikeli, ~20 astetta lämmintä, yleisö mylvii ja pelaajilla on rennonletkeä fiilis lätkiä palloa ympäri kenttää laadukkailla lyönneillä. Diskreetin binomijakauman perusteella juoksut asettuvat täten näin:
| Joukkue | 3-tilanteiden määrä | 0-6 juoksua | 7-14 juoksua | 15-19 juoksua |
| Halssila | 19 | 3,0% | 94,2% | 2,8% |
| Heinäpää | 19 | 34,9% | 65,1% | ~0% |
Tässä jakaumassa sen sijaan tehokas joukkue, Halssila jää alhaiseen juoksumäärään vain kolme kertaa sadasta (tai 30 kertaa tuhannesta), ja tekee enemmän kuin 6 tikkiä peräti 97 kertaa sadasta. Sen sijaan laittomia ja tuhnuja rätkivä Heinäpää jää vieläkin alhaiseen määrään, eli alle seitsemään pinnaan peräti ~3,5 kertaa kymmenestä.
Korostan, että en ole matemaatikko, mutta toivottavasti tämä avaa lukijalle ajatuksia koskien satunnaisuutta ja sattuman vaikutusta alhaisen pistesuoritusmäärän ja korkean pistesuoritusmäärän välillä. Jos peilataan pesäpallon ulkopuolelle, niin jalkapallossa maalimäärät ovat keskimäärin n. 2-3 maalissa. Tällöinhän skenaarioita ovat esimerkiksi 2-0, 1-1, 0-2, 3-0, 2-1, 1-2, 0-3. Yhden maalin merkitys on todella korkea. Sen sijaan koripallossa, jossa pisteodottama ja pistesuoritusten määrä on korkea, satunnaisuudella on huomattavasti pienempi rooli ja se tunnetusti sataa paremman joukkueen laariin pitkässä juoksussa.
Suuri tilannemäärä yhdistettynä tasoeroon kotiuttamistilanteissa johtaa siihen, että hyvän joukkueen etu todellisuudessa vain kasvaa, eikä kavennu.
Olli: No niin, tuon paremmin sitä ei varmaan voi avata. Tulee hyvin esiin se, että asia todellisuudessa menee päinvastoin, mitä on eri paikoissa tuotu ilmi. Toki jokainen tilanne on aina pesäpallossa erilainen ja yksilöllinen, mutta isossa kuvassa juuri näin kuten avasit. Jos poikkeustapauksen ottaisi esiin, voitaisiin puhua esimerkiksi Alajärven Ankkureista ja Kitron stadionin auringonpaisteesta. Mikäli aurinko muuttaa pesäpallon aurinkopalloksi, on luvassa juoksujuhla joka on sattumalle altis ja suosii tällöin altavastaajaa, joka ottelussa todennäköisesti olisi kevyehköllä pelaajamateriaalilla operoiva Alajärven Ankkurit.
Poissaolojen vaikutus joukkueen pelivoimaan
Olli: Poissaolojen vaikutusvaste on pesäpallossa aivan erityinen, jos verrataan muihin palloilulajeihin. Esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa on suhteellisen “helppoa” arvottaa yksittäisen pelaajan poissaolo, mutta pesäpallossa asiaa joutuu ajattelemaan huomattavasti useammalta kantilta. Tietyn pelaajan poissaolo voi esimerkiksi heikentää ulkopeliä, mutta vahvistaa sisäpeliä.
Yleensä esimerkiksi lukkarin painoarvo on joukkueelle erittäin suuri, mutta tällä kaudella mm. Kouvolan Pallonlyöjien ulkopeli on ollut loistavaa, vaikka Elias Pitkästä on korvannut alasarjoissa marinoitu Aleksi Vainio. Koplan kokonaisvaltainen ulkopeli on ollut niin hyvää, että muutos lautasella on ollut toistaiseksi nyanssimainen heikennys.
Toinen erikoinen esimerkki nähtiin vastikään, kun Kempeleen Kirin kokenut Sami Haapakoski putosi pois kokoonpanosta Kouvola-peliin. Tässä esimerkiksi me emme ottaneet suurta vähennystä siitä, että Aappo Savikoski tuli paikkaamaan “Siggeä”. Tuo paikko sopi peliteknisesti erittäin hyvin yhteen mielestämme. Vedonlyöntimarkkina teki massiivisen korjauksen ja KeKistä muodostui loistava sijoituskohde. KeKi olisikin pelistä mahdollisesti voiton ansainnut (lopullisen voiton kerroin 2,90!!), mutta tällä kertaa pallo pomppi suotuisasti kertoimentarjoajien puolesta. Toisinaan Haapakosken kaltaisen tähtipelaajan putoaminen koosteesta voisikin olla erittäin merkittävä vähennys. Kaikki on tapauskohtaista.
Kari: Allekirjoitan toteamasi kuomaseni. Yksittäisen pelaajan vaikutuksen yli- ja alikorostaminen on aina tapauskohtaista. Vaikutus voi olla varsin minimaalinen, vaikka kyseessä olisikin nimekkään pelaajan vaihtuminen nuoreen ja nälkäiseen pallotaituriin. Poissaolon vaikutusta täytyy myös tarkastella kerrannaisvaikutuksen kautta. Jos joukkueelta rosterista tipahtaa etukentän pelaaja joka sisäpelissä operoi numerolla 2, täytyy tarkastella ensiksi kuka liikahtaa etukentälle, ja kuka liikahtaa tämän paikkaavan pelaajan normaalille ulkopelipaikalle. Sama pätee sisäpelissä; nostetaanko lyöntijärjestyksessä vain 3. -> 2. ja 4. -> 3. ja niin edelleen, vai nostetaanko esimerkiksi kakkoskärjen vaihtaja ykköskärkeen. Mitä jokeriosastolla tapahtuu? Tilanteet ovat haastavia ja näiden absoluuttinen vaikutus %-arvioissa vaatii pesismarinaadissa lillumista ja pelaajatuntemusta todella mausteisella tasolla.
Olli: Juuri näin. Asioilla on tosi monta puolta ja kerrannaisvaikutukset ovat avainasemassa.
Sääolosuhteet
Olli: Sääolosuhteet ovat tavallaan pesäpallon suola. Kovinkin erilaisissa olosuhteissa kauden mittaan nimittäin tullaan pelailemaan, kiitos Suomen kesän. Tämä on myös pesäpallovedonlyönnissä se kaikista haastavin asia ainakin omasta mielestäni. Asiaa helpottaisi se, että voisi systemaattisesti ajatella tietynlaisten olosuhteiden tuovan tietyn määrän enemmän tai vähemmän juoksujentekopotentiaalia, mutta kun tämä asia on hyvinkin kenttäkohtaista. Olennaisimmat tekijät säässä ovat tuulen voimakkuus ja suunta, lämpötila, aurinko ja auringonvalon suunta sekä sade. Mitä ajatuksia Kape sinulla tästä?
Kari: Oivia ajatuksia kumppanini. Ehkä yleisessä keskustelussa tietynlaista harha-ajatusta syntyy nimenomaan näissä ääripäät kattavissa tilanteissa. Kun on kylmää ja koleaa, sateista ja nihkeää niin säälle lasketaan suuri painoarvo. Tämä siis syystäkin ja onkin täysin perusteltua. Sen sijaan kun mennään lämpimiin keleihin ja kauneimpaan Suomen suveen, niin väittäisin että kahvipöytäkeskusteluissa ja nakkimukijonoissa hyvän kelin vaikutusta hitusen yliarvioidaan verrattuna siihen keskivälin sääolosuhteisiin kuten vakaaseen 15-18 lämpöasteeseen.
Erityislaatuisia sääfaktoreita sisältävistä kentistä, muutamia mainitakseni, täytyy nostaa Haminan Vallikenttä, jossa parhaimmillaan (ja pahimmillaan) polttolinjassa häikäisee aurinko siten että kaikki on mahdollista. Toinen merkittävä nosto on PattUn kotikenttä Rännäri, jolla mereltä blosaava rapea tuuli voi tehdä tepposensa niin sisä- kuin ulkopelijoukkueelle. Jos ei muuten, niin ainakin kalsareita voi tulla ikävä.
Olli: Samoilla linjoilla. Lisäksi on syytä muistaa se, että jossain kohtaa optimiolosuhde on saavutettu, vaikka peruslaskurit saattaisivat puoltaa yhä nostoa. Onko esimerkiksi +25 lämpötilan jälkeen enää positiivista vastetta tarjolla, jos lämpöasteet nousevat varjossa +30-tasolle? Väittäisin, että kolmessa kympissä alkaa olemaan jo liiallisen kuuma ja ennemminkin pitäisi juoksumäärien kääntyä tuossa vaiheessa alaspäin, kuin sojottaa entistä isommin ylöspäin.
Lyöntivoima vs. etenemisvoima
Olli: Tässä ollaan tietyllä tapaa ikuisuuskysymyksen äärellä sekä pesäpallojoukkueiden että pesäpallovedonlyöjien osalta. Lähtökohtaisesti on selvää, että molemmat osa-alueet täytyy olla kunnossa, jos esimerkiksi sarjojen mestaruuksista pelataan. Kyseessä ovat käytännössä kriittisimmät yksittäiset joukkuekohtaiset osa-alueet sisäpelaamisesta. Yleisesti ottaen olen tässäkin vastarannankiiskien puolella ja jos puoli pitäisi valita, ottaisin etenemisvoiman hieman tärkeämmäksi osa-alueeksi. Lisäksi on mielestäni huomioitavaa, että etenemisvoimaa et pysty kauden aikana kehittämään joukkueessasi niin paljon kuin lyöntivoimaa, jota voidaan laadukkaalla skouttaamisella ja valmennuksella helpommin parantaa. Mitä sanoo Kape?
Kari: Mestaruuksia ei olla voitettu vain lyöntipuolen, tai vain tossupuolen pumpuilla. Se on todettava heti alkuun. Etenemisvoimalla allekirjoittanut ei tarkoita vain absoluuttisia pesänvälinopeuksia, vaan myös kykyä lukea peliä. Esimerkiksi etenijän taistelukyky lukkarin heittelyä vastaan, sekä pesältä lähtemisen maksimointi. Jos pohditaan vastakkainasettelua jossa sisäpelissä lyödään omia vahvoja lyöntejä, vaikka ne osuisivat ulkokentällä olevan joukkueen vahvuuksiin versus omia kakkoskorin ratkaisuja, jotka olisivat maksimaalista myrkkyä puolustavalle joukkueelle, niin etenemisvoiman myötä jälkimmäinen toimintatapa on tehokkaampaa ja täten maksimoi joukkueen voittamisen todennäköisyyden. Kliseinen “hyville lyönneille on aina tilaa” toki pätee, mutta heikomman lyönnin onnistuminen ja etenijän vieminen pesältä toiselle on todennäköisempää kun joukkueesta löytyy paksusti etenemisvoimaa. Sen sijaan jos joukkue tarvitsee aina ykköskorin lyöntien onnistuvan jotta peliin saadaan jatkumoa, on perättäisten onnistumisten todennäköisyys mielestäni ohuemmalla langalla. Tähän lisäyksenä, pesäpallon emeritusprofessori Mikko Kuosmanen totesi vastikään haastattelussa, että peluuttaisi ennemmin kahdella etenijäjokerilla kuin kahdella lyöjäjokerilla.
Kenttäolosuhteet
Olli: Kenttäolosuhteiden arviointi kuuluu myös mitä suurimmissa määrin merkityksellisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi kaikenlaiset erityislaatuiset ottelut voivat muuttaa pelipaikan olosuhteita huomattavastikin. Esimerkiksi pesisleirien yhteydessä järjestettävät Superpesisottelut saattavat tuoda turvaverkkoja jatkeille, mikä voi muuttaa avaran kentän sumpuksi ja tämähän voi pienentää juoksuodottamaa sitten useammallakin juoksulla. Lisäksi kenttien pinnat ovat kimmoisuustasoiltaan erilaisia ja ne suosivat erityyppisiä joukkueita. Erityishuomiota on lisäksi laskettava kentille, joissa alusta on tehty vastikään kokonaan uusiksi. Kisamakkaroiden arvostelu ei valitettavasti vielä kuulu nyansseihin, jotka vaikuttaisivat otteluarvioihimme, vaikka niin toivoisinkin. Mitä Kari ajattelee näistä asioista?
Kari: Ennen toistin mantraa, jossa sporttimakkara ja sporttikahvi ei saa maksaa yli euroa. Nyt inflaatio on juossut sitä tahtia että olen höllännyt raja-arvoa n. kahteen euroon. Tämä todettakoon ensialkuun. Kenttäolosuhteet ovatkin yksi aivan mielenkiintoisimpia tekijöitä pesäpallo-ottelun analyysiä laatiessa. Suomesta löytyy kenttiä jotka ovat verrattavissa jääkiekkokaukaloon, sekä kenttiä joihin vähintään pienkone voisi laskeutua turvallisesti. Äärimmäisimpinä esimerkkeinä pääsarjoista mieleen tupsahtaa Alavuden Monttu sekä Hyvinkään Tahkon kotiareena. Otetaan lisänostona tähän myös Seinäjoki. Tunnetusti kakkospuolella läpilyönti voi lirvahtaa aidan alta ja tuottaa pajatson tyhjenemisen. Sen sijaan läpilyönti kolmospuolelta ei välttämättä tarjoa kuin yhden pesävälin etenemisen. Mm. näissä erityislaatuisissa puolieroissa on ottelua peratessa otettava huomioon joukkueiden kovimpien lyöjätykkien potentiaali lämätä palloa juuri tälle kriittisemmälle puolelle kenttää. Kenttäolosuhteet vaikuttavat myös takatilannepelaamiseen esimerkiksi otteluiden lopussa. Vimpelissä, mikäli ulkopelijoukkue johtaa useammalla paunalla, saatetaan ylikorostetusti suojella laitoja, ettei sukkia tarvitsisi kastella Savonjoessa. Tämä voi johtaa todella helppoihin lyötyihin juoksuihin keskemmältä kenttää.
Loppusanat
Pesäpallo on mielenkiintoinen laji, jossa ottelun kulkuun vaikuttavia tekijöitä on paljon. Tässä tekstissä käytiin läpi muutama asia joka usein herättää keskustelua niin katsojan kuin vedonlyöntiorientoituneen pesiskansalaisen parissa.
Kiitokset tekstin lukemisesta ja toivottavasti se herätti ajatuksia. Tarkasta ihmeessä myös sivuillamme myynnissä olevat palvelumme, joissa analyysitaitojamme hyödynnetään sijoitustoiminnan kautta: https://pesisvihjeet.fi/palvelu/
Pesisvihjeet.fi @pesisvihjeet
Kari Koskela @kapej
Olli Koski @koskiolli