Käsitellään tässä blogitekstissä miesten Superpesiksen joukkueiden trendejä ytimekkäästi. Miksi minkäkin joukkueen trendi on nykyisenlainen? Entä mihin joukkueet mahdollisesti menevät. Meidän pesisvihjeiden analyytikkojen, Olli Kosken ja Kari Koskelan, näkemykset löydät tästä tekstistä.
1. Vimpelin Veto
Vimpelin Vedon osalta juna kulkee mukavasti raiteillaan. Missään vaiheessa ei ole koettu isompaa kriisiä, vaan yksittäiset heikommat ottelut on pystytty selittämään luonnollisilla syillä. Vimpeli pelaa Tomi Niskasen johdolla omanlaista pesäpalloa, jolla viime vuonna mestaruus voitettiin näytöstyyliin ja tälläkin kaudella ollaan vähintään lähellä kannun nostelemista. Viime kierroksilla pelivire on ollut entisestään parempaan päin, mikä osaltaan johtuu superyksilö Mikko Kanalan palaamisesta koosteeseen. Vielä kun tärkeä Matias Rinta-aho saadaan jossain vaiheessa takaisin kehiin, on ViVe joukkue vailla heikkouksia. Huom. Vimpelin sarjajohto (ja todennäköinen runkosarjavoitto) perustuu osin myös otteluohjelmaan, sillä Veto nauttii extrapaikallispeleistä sarjan heikointa joukkuetta, Alajärveä vastaan.
Tulevaisuuden näkymät ovat mainiot. Kaikki peruspalaset ovat kunnossa, ellei loukkaantumisia koeta. Kovalyöntinen joukkue on myös riittävän nopea ja vaihtajat ovat eliittitasoa ykköskeulassa. Ulkopelissä vastustajaa luetaan mainiosti ja etenkin takatilanteen puolustaminen on vahvaa. Ylikylä Vimpeli ei luultavasti tule olemaan, mutta mestaruuden uusiminen on täysin mahdollista. Erityislaatuisella kotikentällään Veto on tuttuun tapaan äärettömän kova.
2. Sotkamon Jymy
Sotkamo koki taannoin useamman tappion putken, mikä sisälsi pääosin negatiivista sattumaa eikä sen suuremmasta ollut tuossa kyse. Kainuun karhu on jälleen palannut vahvaan tuloskuntoon, joten trendi on nouseva. Perusasiat ovat etenkin ulkopelissä kunnossa ja sisäpelissäkin nopeuden ansiosta voitto on joka matsissa kairattavissa. Kotiutusosaston leveyden puute on isoin kysymysmerkki Jymyllä, jos pelillisiä asioita mitataan normaalioloissa.
Sotkamo tulee Mikko Kuosmasen johtaman huippuvalmennuksen myötä taistelemaan tosissaan mestaruudesta tällä kaudella. Ulkopelin puolesta kainuulaiset ovat Superpesiksen parhaita. Sisäpelissä Roope Korhosen vastuu juoksujen lyömisestä on kohtuuttoman suuri, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia. Toisaalta Roope, jos joku, pystyy syksyllä taikomaan ne ratkaisevat pinnat, joissa kultaa huuhdotaan Sapsojärvessä. Tämä kuitenkin vaatii sen, että ulkopeli säilyy rautaisan kovalla tasolla.
Isoin asia, mikä Jymyn trendiä tällä hetkellä tappaa, liittyy loukkaantumisiin. Avainpelaajista Niko Korhonen ja Kalle Kuosmanen ovat alaraajavammojen vuoksi sivussa. Lisäksi jokeri Niilo Piiponniemi on lasaretissa. Alustavasti tämän trion pitäisi kuitenkin kuntoutua kehiin hyvissä ajoin ennen runkosarjan päättymistä, joten Jymyn mestaruusunelmat eivät ainakaan vielä loukkaantumisiin ole tuhoutumassa.
3. Kempeleen Kiri
Kempele on pelannut läpi kauden selvää ykköskorin pesäpalloa, joten melkoisen upea alkukausi KeKillä on meneillään. Perusvire on vahva ja esitysten välillä vallitsee aiemmin todistamaton tasapaino. Yläkastin pesistä siis pelataan ja yläkastin pesistä todennäköisesti tullaan pelaamaan jatkossakin, viime aikoina trendissä on ollut vain paranemisen merkkejä, vaikka yksi välipeli Imatralla Kirille sattuikin. KeKillä on loistava määrä tulivoimaa ja vaihtotilanteisiinkin on tarjolla laatua. Ulkopelissä Tuomas Jussilan magian myötä on noustu myös superpesiseliittiin, vaikka up:n laadukkuutta moni varmasti on kauden mittaan epäillytkin. Lukkari Jani Lassilan ja koppareiden vahvat onnistumiset ovat olleet Jussilan tulon lisäksi avainasemissa.
KeKillä on aivan realistinen sauma taistella tänä vuonna mitalista, sillä mikään ei viittaa peruspelaamisen heikentymiseen. Kokoonpanossakin palaset ovat lähes optimaalisesti paikoillaan, kun Markus Keski-Petäjä on osoittautumassa kelpo keulaksi. Vain huipputason etenijäjokeri KeKiltä puuttuu, minkä myötä annetaan hieman tasoitusta, ellei ennen siirtorajan umpeutumista saada vedettyä jotain ässää hihasta.
4. Joensuun Maila
Joensuun Maila on pelannut isossa kuvassa tällä kaudella huomattavasti laadukkaampaa pesäpalloa, jos verrataan viime kauden runkosarjan otteisiin. Ulkopelin takuumiehinä loistavat maamme paras etukenttäpelaaja Iiro Kuosa ja erinomainen lukkari Ville Väliaho. Linjakin JoMalla on erittäin laadukas. Sisäpelissä ollaan huomattavasti ohuemmalla langalla, sillä Konsta Piirosen ja Konsta Kettusen on piikissä jatkettava loisteliasta esiintymistä. Jalattomuus voi nousta ongelmaksi, kun pesunkestävää etenijäjokeria harvemmin saadaan kokoonpanoon. Nykyinen vire on melko vakaa pienine ailahteluineen, jotka kuuluvat pesäpalloon ja elämään. Piirosen loukkaantumismurheet ovat haitanneet viime kierroksilla ja Samuel Tirkkosta ei ole nähty koko kauden aikana koosteessa.
Joensuulla on mahdollisuutensa taistella tosissaan jopa mestaruudesta tällä kaudella, kunhan loukkaantumisia avainpelaajille ei liikaa satu. Rinki on kärkipäästä laadukas, mutta ohut. On mielenkiintoista nähdä, mitä JoMan pelinjohto tulee päättämään jokeripeluutuksen suhteen. Topi Kosonen on hieno mies ja mainio pesäpalloilija, mutta hänen roolinsa/arvonsa jokerina jää turhan pieneksi, joten Topi tietyllä tapaa putoaa JoMassa väliin. Esimerkiksi selkeä rakettietenijäjokeri olisi Joensuun pelille enemmän lisäarvoa tuova jokeri.
5. Hyvinkään Tahko
Hyvinkää on ollut tällä kaudella positiivinen yllätys, sillä pre season sisälsi kammottavaa epävakautta. Vanhan koulukunnan pelinjohtaja Raimo Bragge on kuitenkin auktoriteetillaan saanut homman kasaan ja Tahko on tästä syystä kauden isoimpia onnistujia, jos pistepussi on mittari. Toki on selvää, että isoin asia onnistumiseen on kuitenkin se, että lyöjäjokerit Juha Korhonen ja Juha Niemi ovat yksinkertaisesti niin älyttömän hyviä pelaajia rooleissaan, että pisteitä on heidän avuillaan hieman ansaitsemattomastikin onnistuttu kairailemaan. Lisäksi erityismaininnan ansaitsee lukkari Petteri Alanen, jonka urakehitys etenee mukavasti. Mies on noussut jo lukkareiden top vitoseen. Pelillinen trendi Tahkolla ei ole varsinaisesti nosteinen, mutta myöskään isosta alavireestä ei puhuta.
Hyvinkään osalta on vaikea uskoa tällä kaudella suureen menestykseen, sillä perustasojen puolesta hävitään ykköskorin joukkueille selkeästi. Mikä tahansa on kuitenkin mahdollista, jos ”Kore” ja ”Nisu” lyövät jatkuvasti ottamatonta lyöntiä ja ulkopeliin saadaan hurmosta. Loukkaantumisista pitkin kautta kärsineen Riku Niemen panosta koppariosastolle kaivataan erityisesti. Eero Kuitusen paluu lasaretista tilkitsemään etukenttää on otettu ilolla vastaan.
6. Manse PP Tampere
Manse PP:n lähtö kauteen sujui edellä mainitun Tahkon tapaan paperilla hankalasti, sillä kohuja oli jos jonkinlaisia. Tahkolla ne eivät kentälle näkyneet, mutta Mansella kaikki oli kuralla ensi alkuun. Kokenut ja laadukas Manse onkin odotetusti tehnyt viime aikoina nousua kohti Superpesiksen kärkipäätä ja elämä alkaa voittamaan. Pelinjohtaja Jani Komulaisen metodit alkavat purra ja kokeneista pelaajista Juha Puhtimäki on etenkin lautasen äärellä petrannut peliään paljon kauden aikana.
Positiivisen trendin jatkuminen on todennäköistä, tai ainakin paluu alkukauden horrormoodiin on epätodennäköistä. Kuinka suureksi Manse PP ehtii kauden mittaan kasvamaan, on puolestaan kysymysmerkki? Mansella pelaajamateriaali ei aivan kestä vertailua esimerkiksi Vimpelin Vetoon tai Sotkamon Jymyyn, mutta erot eivät kuitenkaan massiiviset ole. Mikäli Puhtimäki ottaa perinteisesti syksyn alkaessa jumalmoodin käyttöön ja lyöjäjokeri Perttu Ruuskan upea vire jatkuu, saattavat tamperelaiset olla viheliäitä vastustajia kenelle tahansa, kun syksyllä panokset kovenevat.
7. Kouvolan Pallonlyöjät
Kouvolan osakkeet ovat olleet jo jonkin aikaa vahvassa laskusuunnassa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että muutama liian suuri heikkous joukkueesta löytyy. Lukkari Aleksi Vainio ei täytä mittoja mestaruustaistoa ajatellen lavalla, vaikka onkin odotuksiin nähden kelvollisesti pelannut. Aapo Kinnunen puolestaan on ulkona vastustajien selkeä kohde ja vaikeaa on. Lisäksi mailan varressa Kinnunen kantaa avainroolia, jonka hän tosin on suorittanut varsin mainiosti toistaiseksi. Pelinjohtokaan ei saa puhtaita papereita, sillä pelaajien kannalta katsoen kovin vaikeita toimenpiteitä jatkuvasti suoritetaan. Hektinen pelinjohto voikin osaltaan vaikuttaa keskittymisen herpaantumiseen, mikä ajattaa sisäpelissä valtaisaan määrään toissijaisia paloja.
Vireystila on Koplalla heikko, mutta menestyminen on yhä tälläkin kaudella mahdollista. Aivan ensiksi pelinjphtaja Iiro Haimin pitäisi pystyä rauhoittamaan tilanne joukkueessa. Yksinkertaisempi peluutus ja pelisysteemin sementoiminen saattavat tulla kyseeseen. Erikoista on se, että Superpesiksen parhaimpiin ulkopelaajiin, ja jatkosopimuksenkin Koplan kanssa sorvannut, Valtteri Luoma joutui laatukoppari Valtteri Hämäläisen ohella koirankoppiin ja lopulta vuokralle Imatralle. Myös sisäpelivastuu Luomalla oli Koplassa normaalia vähäisempi. Vaikka KPL:llä on muutamia isoja kysymysmerkkipaikkoja joukkueessaan, perustaitotaso joukkueella on äärimmäisen kova, etenkin jos Luoma ja Hämäläinen napataan takaisin rosteriin loppukaudella.
8. Pattijoen Urheilijat
PattU on ollut pelillisesti aivan erinomainen joukkue kauden alkupuoliskolla, jos mietitään sitä, mikä odotusarvo joukkueella oli ennen kautta. Pelillisesti Raahe on ollut selkeästi alakastilaisia edellä ja pistepussissa kuuluisi olla enemmän täytettä, mitä sinne on kertynyt. Epäonnea on siis koettu jonkin verran. Iso kiitos PattU:n menestyksestä kuuluu Perttu Westersundin valmennukselle. Se, miten rajusti pelaajat ovat Westersundin alaisuudessa kasvaneet ja kehittyneet, on aivan poikkeuslaatuista pesäpallossa. Ei ole ihme, että kirkkaat nuoret tähdet ovatkin jatkosopimuksia PattU:n kanssa solmineet, vaikka ottajia isommissakin seuroissa olisi. Tällä hetkellä Raahe on negatiivisessa vireessä, mihin selkeästi suurin syy on tähtikärki Mikael Mäkelän loukkaantuminen.
PattU voi loppukaudella edelleen kiusata suurempiaan ja ainakin pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle keltamustien kuuluu päästä. Käytännössä myös kahdeksan parhaan peleihin alkukauden otteiden perusteella ilman muuta PattU kuuluu. Keltamustat eivät ole toivevastustaja monellekaan joukkueelle. Mäkelän ja Antti Kiiskisen muodostama keula on timanttisen kova ja kotiutusvoimaakin PattU:lla on mukavasti.
9. Kiteen Pallo
Kiteen Pallo on isossa kuvassa pelannut juuri sillä tasolla, mihin joukkueen materiaalinsa puolesta kelpo onnistumisella yltää. Kausihan lähti karmean kovan peliohjelman myötä hankalasti liikkeelle, mutta asiat asettuivat raiteilleen nopeasti. KiPa toteutti viime viikolla puhetta herättävän ratkaisun, kun ykköspelinjohtaja Juho Kaikko sai lähtöpassit viuhkasta. Tämä ratkaisu oli erikoinen, sillä sarjataulukossa KiPa on materiaalinsa edellyttämillä sijoituksilla. Toki vireystila neljän tappion myötä oli ollut heikko, mutta kolme noista häviöistä koettiin ykköskorin joukkueita vastaan. Yhtä kaikki, Kaikon kannalta tilanne on erittäin ikävä, sillä epäonnistumista ei ainakaan täällä päässä havaittu.
Kiteen pelinjohtajaksi nousi seuralegenda Sami Partanen, jonka johtamana KiPa hakee pidemmän tähtäimen nostesuunnitelmaa. Alkuun Partasen johdolla Kitee hankki itselleen räväkän ja hyvän möhinän päälle, mikä on jo tuonutkin muutaman ison pisteen, mikä ajattaa trendin nousevaksi. Kiteen loppukauden tavoite on saalistaa paikka pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, jonka menettäminen nykyisestä positiosta olisi valtaisa epäonnistuminen.
10. Koskenkorvan Urheilijat
Koskenkorva on tuulella käyvä joukkue, jolla tasapaino on hakusessa. Tämä perustuu pitkälti siihen, että joukkue elää huipputason lyöjäjokereidensa Petteri Kortelaisen ja Marko Pelkosen onnistumisista. Käytännössä tämän kaksikon hyvyyden takia Kossu on erottunut pohjasakasta hieman edukseen. Kotiuttaminen on kuitenkin herkkä laji, joten ”kaikki merkit ovat mahdollisia” tämän joukkueen peleissä. Vime kierroksilla trendi on kääntynyt negatiivisempaan suuntaan ja KoU tekikin liikkeitä pelaajamarkkinoilla. Kokeneet Teemu Isoketo ja Tuomo Lönnmark napattiin Vimpelin Suomensarjajoukkueesta härkälaumaan.
Koskenkorvalla on tavoitteena selviytyä kymppisakkiin, mikä oikeuttaisi pudotuspelikarsintoihin. Onnistuminen on mahdollista, mutta myös katastrofigorilla kurkkii olkapäiden takana, sillä putoamiskarsintaviivan alapuolelle on jo viime kierrosten heikon trendin takia pudottu.
11. Seinäjoen Jymyjussit
Seinäjoen JymyJussien kausi lähti todella hankalasti liikkeelle, mutta viime aikoina isoa kuvaa on oleellisesti kiillotettu. Melko klassisesti apinat lähtivät pois reppuselästä, kun helpottavia voittoja onnistuttiin taikomaan. Nyt JymyJussit on joukkue, jota ei voi enää kukaan pitää itsestään selvyytenä. Pisteitä voisi olla enemmänkin, mutta nykyvirettä ylläpitämällä kymppisakissa voidaan aivan hyvin pysyä. Erityismaininnan pelaajista ansaitsee lyöjäjokeri Aapo Hiltunen, jolta nähdään ajoittain aivan mahtavia siivuja.
Seinäjoen kannalta juuri tuo vireystilan ylläpitäminen on avainkysymys. Joukkue on melko altis rännisuorittamiselle hyvässä ja pahassa. Pelinjohdossa liian vaikeat ratkaisut on syytä unohtaa, etenkin jos on vaikeampaa. Pelinsisäisessä flow’ssa sitten kaikki on mahdollista. Liikaa henkilökohtaisiin virheisiin pelejä on kauden aikana tuhoutunut.
12. Imatran Pallo-Veikot
Imatra on hämmentänyt otteillaan tälläkin kaudella, tosin pääosin negatiivisesti. On kuitenkin olemassa myös positiivisia otteita, joita on koettu myös aivan viime kierroksilla. Esimerkiksi Kiteen Pallon kaataminen vieraissa oli iso ja upea asia putoamistaistoon ajautuneelle joukkueelle. Ironista onkin se, että trendi on nyt paranemaan päin, kun alkukaudella epäonnistuneet lyöjäjokerit Tommi Piirainen ja Atte Brandt on pistetty hyllylle. Ville-Veikko Olli on siirretty jokeripaitaan ja klassikkopelaaja Toni Laakso kaivettiin Redseihin Jokioisista. Lisäksi etenijäjokerin hankkiminen Santeri Löppösen muodossa on ollut hyvä asia. Uusimpina muutoksina ovat Valtteri Luoman ja Valtteri Hämäläisen hankkimiset Kouvolasta. Nämä pelaajat mahtuisivat molemmat omien erityisosaamisalueidensa puolesta lähes mihin tahansa joukkueeseen Superpesiksessä. Imatran perustaso nousee oleellisesti, kun Valtterit ovat Redsien paidassa.
Imatra pyrkii loppukauden aikana kymppisakkiin ja pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Siihen on eväät kyllä olemassa. Kotiotteluissaan etenkin Imatra on vahva, kun se pääsee nauttimaan vahvatunteisesta kotiyleisöstä, Suomipalloista ja mäkäräisistä. Vastustajat eivät edellä mainitusta kolmikosta liiemmin nauti.
13. Alajärven Ankkurit
Alajärvi on pelaajamateriaalinsa edellyttämällä paikallaan sarjan viimeisenä, mikä ei siis yllätä. Pelillisesti meininki on ollut läpi kauden tasaisen epätasaista. Ulkopelissä suurimmat kipupisteet ovat räpylävarmuudessa, joka on Superpesiksen heikointa. Sisäpelissä yksinkertainen pomppupelikirja tuo riittävää tulosta tilannemäärien osalta, jotta alakastissa pystyttäisiin kilpailemaan. Kotiutustaso kuitenkin on AA:lla turhan heikko.
AA on sarjajumbona ja eroa putoamiskarsinnan välttämiseen on kahdeksan pistettä. Loppukausi voidaan teoriassa painaa ilman paineita, minkä tilan luominen pelaajille olisi menestystä oleellisesti parantava tekijä. Todennäköisesti karsinnat sarjapaikasta kuitenkin kutsuvat.
Kiitokset artikkelin lukemisesta! Otamme mielellämme palautetta vastaan, ota twitterissä @pesisvihjeet seurantaan sekä jaa ajatuksiasi.
Kannattaa myös tarkistaa meillä myynnissä olevat palvelut sivustoltamme: Pesisvihjeet.fi palvelut
Heinäkuun pelisuositukset nyt myynnissä mukavaan, alennettuun hintaan 59e. Mukana MSU, NSU sekä MYP todennäköisyysarvioineen, ja panostussuosituksineen! Lisänä myös juoksumääräideat Monivetoa varten.
Olli Koski / @koskiolli / pesisvihjeet.fi
Kari Koskela / @kapej / pesisvihjeet.fi