Pesäpallossa on otettu vihdoin toivottu askel eteenpäin, kun tilastointiin on saatu arvoja ulkopelaamisesta. Tämä uudistus on tervetullut sekä lajiniilojen että numeroita pyörittävien henkilöiden keskuudessa. Ulkopelitilastot tarjoavat paljon pohdittavaa ja tuota pohdintaa suoritetaan tässä blogikeskustelussa pesisanalyytikkojen Olli Kosken ja Kari Koskelan välillä.
Ulkopelitilastot – mistä on kyse?
Pesäpalloa on tarkasteltu yleisen tilastoinnin osalta lähes yksinomaan sisäpelaamisen näkökulmasta, mutta kehitystyötä on nyt saatu toteutettua ulkopelitilastoinninkin osalta vihdoinkin. Pesisvaikuttaja Olli Eronen paljastikin ilouutisen Twitterissä pesiskansalle 13.6., jonka jälkeen suhina pesäpallon tulospalvelussa on ollut taattua.
Arvoja on nyt saatavilla juoksujen puolustamisen kautta. Mukana ovat perusasiat päästetyistä juoksuista, kolmostilanteista, kunnareista ja vapaataivaljuoksuista alkaen, mutta kirkkaimmin taustalla tuikkivat prosentit siitä, kuinka hyvin joukkueet ovat suorittaneet räpylässä eri tilanteissa (0-tilanne, ykkös-kakkosvaihdot, kakkos-kolmosvaihdot ja kolmoselta kotiutustilanteet). Prosentuaaliset tilastot sivustolla esitetään ulkopelijoukkueen onnistumisten kautta, eli mitä korkeampi prosentti on kyseessä, sitä paremmin joukkue on onnistunut.
Tässä artikkelissa Pesisvihjeet.fi analyytikot Olli Koski ja Kari Koskela keskustelevat joukkuekohtaisesti miesten Superpesiksen jengien kohdalla ulkopelitilastoista ja pohtivat, mitkä asiat voivat esiintyä lukemien takana.
Sotkamon Jymy
Olli: Kuten jo silmäarviolla tiedetään, Sotkamon Jymyn ulkopeli on ollut tälläkin kaudella äärimmäisen rautaista. Nämä uudet ulkopelitilastot kuitenkin entisestään tuntuvat korostavan Jymyn ylivoimaa räpyläpelaamisessa. Erityisen järkyttävä ero nähdään siinä, kuinka hyvin Jymy puolustaa vaihtoja ykköspesältä kakkospesälle. Jymy on ainoa yli 50 %:n todennäköisyydellä näitä vaihtoja estävä joukkue ja lukema onkin nyt 15.6.2023 peräti 56,07 %. Ensimmäiseksi tästä tulee mieleen, että Sotkamossa saatetaan tajuta se, että periaatteessa etenijän pääsemisen estäminen kakkospesälle on liki yhtä arvokasta kuin kotiin tulemisen estäminen. Tosiasia kuitenkin on se, että jos et pääse kakkospesälle, et tule pääsemään kotitaipaleellekaan. Nyanssiosastolta Jymyn hurjan prosentin selittäväksi tekijäksi voi nousta esimerkiksi se, että Sotkamon ulkokenttä on todella nopeasti valmiina ottamaan ensimmäistä vaihtolyöntiä vastaan ja lukkari Aapo Komulaisen pelinopeus kärjen karatessa ykköselle on ensiluokkaisen vauhdikasta. Mitä mieltä Kari sinä tästä olet?
Kari: Totta turiset ystäväni. Kainuun mesikämmenen lukemat tällä 1-2 -pesänvälillä ovat todella hurjat kun asian laittaa kontekstiin yksinkertaistaen. Alle puolet nollatilanteen (joka on sarjan 3. parasta) rikkovista etenijöistä pääsevät ensimmäiseltä pesältä toiselle. Otantaa tässä vaiheessa kuitenkin on jo kertynyt yhdeksässä ottelussa yhteensä 195 yritystä. Voitaneen olettaa että kesän lämmetessä ja lyöntien vauhdittuessa tämä lukema tulee hieman normalisoitumaan, mutta hurjinta on ero toiseksi parhaaseen joukkueeseen, eli Manseen, noin 8 prosenttiyksikköä (!!!). Tai heikoimpaan, Alajärveen, lähes 18 prosenttiyksikköä. Nämä luvut ovat silkkaa ryöstöä ja salamurhaa päivänvalossa. Suurin mahdollistaja löytyy saumattoman ulkokentän toimintakyvystä kotipesän kanssa, myös korkean temmon tilanteissa. Eikä tilannetta tokikaan vastustajan näkövinkkelistä helpota se, että ulkokentältä löytyy sellaisia pelaajia kuin Kalle Kuosmanen ja Niko Korhonen.
Kempeleen Kiri
Olli: Kempeleen Kiri on ollut erittäin positiivinen yllättäjä ulkopelin pitävyyden osalta. Toki olikin tiedossa, että räpyläpelaaminen tulee paranemaan, kun ulkopelissä valtakunnan parhaimpiin pelaajiin kuuluva isoa ruutua pelaava Tuomas Jussila saatiin mukaan joukkueeseen. KeKin arvoista voisi nostaa esiin kakkoskolmosvälin vaihtojen estämisprosentin, joka on sarjan paras (50,39 %). Tästä on annettava kokonaispelaamisen lisäksi arvoa myös lukkari Jani Lassilalle, joka pystyy heittelemällä ehkäisemään mainiosti etenijöiden megakärkkymiset kakkoselta. Lassilanhan mainitsimme alkukauden isoimpana onnistujana odotuksiin nähden lukkariranking-artikkelissammekin.
Kari: Jani on parantanut peliään valtavasti. Lisäksi Kempeleen etukentän hidalgot pelaavat yhdessä jo kolmatta kautta. Upeita kausia pelaavat Antti Korhonen sekä Onni Määttä yhdistettynä Lassilaan muodostavat tasapainoisen ja terävän kolmikon, joka ei helpolla lyhyistä näpertelyistä anna yhtäkään pesänväliä. Syviä lyöntejä torjuttaessa linjasta löytyy esille nostamasi Jussila, jonka ohittaminen on dilemma jokaiselle Superpesiksessä kimmertävälle vaihtospesialistille. Rohkenen väittää, että pelinjohtaja Petri Tuuvan johdolla KeKi kykenee vahvistuneen rosterinsa myötä ohjaamaan ja pakottamaan vastustajan lyönnit pienten prosenttien alueille tehokkaasti, jonka myötä tämä kärkipaikka takapesien kärkivaihtojen torjumisessa on ansaittu.
Joensuun Maila
Olli: Joensuun Mailan mukana oleminen parhaimpien ulkopelijoukkueiden kastissa ei tule yllätyksenä. Onhan joukkueessa mukana ehkä jopa kautta aikojen paras etupelaaja Iiro Kuosa ja uransa parasta pesistä pelaava lukkari Ville Väliaho. Itse asiassa Joensuun nollatilanne onkin sarjan paras (estämisprosentti 52,38 %), ja ainakin itse kuvittelen sen johtuvan pitkälti siitä, että Väliahon perussyöttö on vaikea eikä etukentästä saada helppoja haastokentällemenoja, kun mm. Kuosa on vastassa. Ajattaako tämä etukenttä jopa vastustajat haastavampiin koviin kentällemenolyönteihin?
Kari: Tekisi mieli jopa sanoa että valtakunnan helpoimpia työpaikkoja on olla Väliahon ja Kuosan lisäksi se kolmas Joensuun etukenttäpelaaja. Noh, tämä pienellä huumorilla. Tällä kaudella tuota tonttia on hoitanut Kasper Hämäläinen, joka viime kauden kolmosvahdin roolista siirtyi vakituiseksi pelaajaksi etukentälle, Joni Rytkösen tilalle. Hämäläinen onkin suoriutunut tämän kauden ulkopeliroolissaan mukiinmenevästi. Allekirjoitan heittämäsi kysymyksen, Väliahon nollan syötöstä lyöminen Kuosalle on sama kuin hakkaisi päätä betoniseinään, ilman Karhun pesiskypärää. Se on tyhmää ja lopulta alkaa sattumaan aivoon. Tällöin repertuaarista tulee kaivaa muita lyöntejä, esimerkiksi ilmassa takakentälle. Kuten varsin hyvin tiedämme analyytikkoystäväni, nämä ovat lopun viimein niitä pienempien onnistumisprosenttien lyöntejä, myös nollatilanteessa. Kaikki lähtee 0-tilanteen rikkomisesta, ja Joman lukuja voisi karrikoida seuraavasti: Mikäli yhdessä sisävuorossa lyömässä käy (väliinjätöt ja vuoron katkeamiset huomioiden) n. 10 pelaajaa, niin näistä kymmenestä pelaajasta alle viisi, eli vain neljä, pääsee ykköspesälle. Se on aika hurjaa se.
Vimpelin Veto
Olli: Monia saattaa ihmetyttää se, että Vimpelin Veto ei varsinaisesti loista ulkopelitilastoillaan, vaikka viime kaudella ViVe oli ylivoimainen mestari eikä rosteri juurikaan muuttunut tälle kaudelle. Tilastoja ei kannata kuitenkaan tulkita kuin piru raamattua, vaan pitää ymmärtää se, mitä taustoja joukkueilla on olemassa. Vimpelin kohdalla pitää aina muistaa erikoinen Saarikenttä, jossa joukkue pelaa puolet kaikista otteluistaan. Kyseessä on monessakin mielessä lyöjäystävällinen kenttä ja lisäksi aurinkokin on tainnut paistella alkukaudella melko useassa kotipelissä.
Kari: Totta tosiaan. Veto, Veto, Vimpelin Veto on jokaista pesänväliä tarkasteltaessa lähes sarjan keskiarvolukemissa. Esille tuomasi kotikentän erikoisuuden lisäksi huomioitavaa on että Vimpeli on pelannut useamman jakson tällä kaudella, jossa he ovat olleet reilussa johtoasemassa ja kärkilyöntejä on “voitu antaa” vastustajalle sillä varjolla että puolustetaan jaksovoittoa syöden takapaloja. Vimpelin luvuissa, eikä ulkopelissä ole mitään syytä soittaa hälytyskelloja. Tomi Niskasen johtama pumppu pelaa tasapainoista ja hyvää pesäpalloa. Mikäli jotain petrattavaa haluaa nostaa, niin 0-tilanteessa luvut ovat hieman alhaiset, torjuntaprosentin ollessa alle 44%.
Kouvolan Pallonlyöjät
Olli: Kouvola on ollut viime vuosina erittäin hyvä räpyläjoukkue Valtteri Luoman ja kumppaneiden johdolla. Tällä kaudella useammallakin pesävälillä lukemat ovat kuitenkin liian alhaiset. Paljon selittää se, että lukkarimuutos koettiin aivan kauden alla ja lisäksi Arttu Ruuskakin on ollut lasaretissa. Se on kuitenkin samalla myös sanottava, että nollatilanteessahan Kouvolan lukkari Aleksi Vainio on onnistunut oikeinkin hyvin eikä Koplaa vastaan ole ollut helppoa päästä kentälle. Nyt 15.6. tarkastellessa Koplan nolla on ollut Superpesiksen toiseksi parhaalla tasolla.
Kari: Erittäin hyvä nosto. Tyhjän kentän tilanteissa Vainio on onnistunut varsin mallikkaasti. Kopla on Joensuun Mailan ohella ainoa joukkue jonka 0-tilanteen torjuminen onnistuu useammin kuin kerran kahdesta. Haasteet kapellimestari Vainion orkesterilla korostuvat myöhemmillä pesänväleillä. Etupesien välillä vastustaja onnistuu 56,1% tehokkuudella, ja takapesien välillä luku on 61,2%. Molemmat lukemat sijoittuvat Miesten Superpesiksen alempaan puolikkaaseen eli ovat keskiarvoa heikompia. Toki, korostettavaa on että Kouvolan kotikentästä pomppu nousee reippaasti ja tätä olennaista tekijää myös vierasjoukkueet käyttävät hyödykseen. Sillä todennäköisesti on jonkinasteinen vaikutus lukemiin, mutta petrattavaa Koplalla vielä on.
Hyvinkään Tahko
Olli: Hyvinkää on ollut hämmentävä joukkue alkukaudella. Ailahtelupotentiaali on ollut suurta eikä pelaaminen ole näyttänyt hyvältä. Helposti sitä kuitenkin silmä ottaa myös harhaa sisäpelin painottamisen suhteen, sillä mailapelaaminenhan ei ole Tahkolla toden teolla toiminut. Näistä ulkopelitilastoista sen sijaan löytyykin syitä siihen, miksi Tahko on pärjännyt. Etenkin kakkoskolmosvaihtojen ehkäiseminen on ollut hyvällä tasolla. Lukema on artikkelin laatimishetkellä sarjan viidenneksi paras.
Kari: Tahko on kaikkia pesänvälejä tarkasteltaessa sarjan keskiarvojen yläpuolella. Tämä mahdollistaa joukkueelle pisteiden raapimisen illasta toiseen. Vain 62 päästettyä juoksua, joka tekee 6,2 päästettyä ottelua kohden. Lentokentällä kotiottelunsa pelaavalle joukkueelle tämä lukema on varsin mallikas. Lisäksi Tahkon alkuohjelma ei ole ollut helpoimmasta päästä. Eikä ole poissuljettua, että hyvää kautta pelaavan Petteri Alasen rytmittämä sikermä jopa hieman parantaisi ulkopelilukujaan kesän edetessä.
Imatran Pallo-Veikot
Olli: Imatran ulkopelitilastot eivät silmiä varsinaisesti hivele, mutta sitä tuskin kovin odottikaan. IPV on nopeasti vilkaistuna jokaisella pesävälillä sarjan neljän heikoimman joukossa. Tässä vaan herää jälleen se ajatus kehiin, kuinka paljon hyvää lukkari Rasmus Surakka onkaan Redsille tuonut alkukauden lukuisilla yksilöonnistumisillaan? Mikäli lautasen äärellä olisi vähänkään heikompaa kaveria nostelemassa, voisi kyyti olla tuhoisan kylmää?
Kari: Imatran alkukaudesta ei ole paljon kermakakkua tarjoiltavana. Kärkilyöntien torjumistilastot jokaisella pesänvälillä on reippaasti sarjan alarekisterissä. Vastustaja rikkoo nollan, ja vie molempia pesänvälejä onnistuneesti pyöreästi kuusi kertaa kymmenestä. Tähän kun yhdistetään se, että kolmoselta tulee ukkoa tupaan useammin kuin kerran kahdesta niin vaikeaksi menee. Ilman Surakkaa näiden lukujen voitaisiin olettaa olevan vieläkin surullisemmat. Kaiken lisäksi kun Redsien sisäpeli on ollut ponnetonta (keskimäärin vain 3,5 tehtyä juoksua per peli), niin nostetta on vaikea hakea sisäpelinkään kautta. Kesää on vielä jäljellä, mutta niin on työnsarkaakin.
Manse PP
Olli: Manse PP:n alkukauden kokonaisvaltaisesta epäonnistumisesta ei varmaan tarvitse liikaa porista. Eikä myöskään siitä, etteikö tamperelaisten tekeminen tulisi kauden mittaan paranemaan. Mutta onhan täällä ulkopelitilastoissa yksi melkoisen kriittinen kohta heti nähtävillä. Manse on puolustanut kakkoskolmosvaihtoja sarjan neljänneksi huonoimmalla arvolla, mikä on melko sairasta, kun tarkemmin ajattelee. Toki tässä nousee esiin tietysti se, että Jussila siirtyi Kempeleeseen, ja kas kummaa, Kempele puolustaa kyseistä pesänväliä parhaiten. Lohdullista Mansen kannalta on se, että pelinjohtajana on Jani Komulainen, joka Sotkamossa ollessaan kylvi supertason ulkopelin siemenet. Komulainen, jos kuka, löytää kakkoskolmosvälille lääkkeet onnistumisiin ulkopelissä.
Kari: Jos Mansen takapesien torjumista peilataan muihin joukkueisiin, niin lukema on käytännössä vastaava kuin Imatralla ja Koskenkorvalla. On sanomattakin selvää että verrokkijoukkueita Mansen kanssa tulisi olla Sotkamo, Vimpeli ja muut sarjan kärkipään jengit. Alkukausi on ollut nihkeä ja rosteri on hakenut vielä paikkaansa erinäisistä syistä johtuen. Muistetaan se, että verrattuna moneen muuhun joukkueeseen Manse & Komulainen pääsi aloittamaan projektinsa seuran taustasuhmurointien vuoksi varsin myöhään. Kiinniotettavaa on, mutta tuolla materiaalilla ja pelinjohdolla voidaan olettaa Kaupin keisareiden parantavan lukujaan kauden edetessä.
Kiteen Pallo
Olli: Tämän joukkueen ulkopelitilastoja odotin henkilökohtaisesti suurimmalla mielenkiinnolla. Etenkin kakkos-kolmosväli ja osin myös ykköskakkosväli kiinnosti. Kuten lukkarirankinganalyysissamme kirjoitimme, Joona Lehtinen ei ole parhaimmillaan kärkkymisten estäjänä ja etukentällä on muutenkin ollut haasteita KiPalla. No niinhän siinä kävi, että Kitee tarjoilee Superpesiksen toiseksi huonointa tilastoa kakkoskolmosvälillä ja kolmanneksi huonointa ykköskakkosvälillä. Muutenhan asiat ovat ulkopelin suhteen Kiteellä kelpo tasolla.
Kari: On jopa hämmentävää ja hieman absurdia että polarisaatio Kiteen ulkopelissä on näin vahvaa. Nollatilanteen ja kotiutuspaikkojen tukahduttaminen ovat molemmat KiPalla sarjan keskiarvojen yläpuolella, mutta etu- ja takapesien välillä joukkue kuuluu jopa ns. alakastiin. Lehtisen, Otto Kauppisen ja Joni Lehikoisen muodostama etutrio on alkukaudesta ollut tehokas iskun paikka vastustajan vaihtolyöjille. Lehtinen on taktisesti mainio lukkari, jonka syötön laatu on hyvää ja pelinluku on kohdallaan. Valitettavasti heittokäden tehottomuus mahdollistaa etutilanteiden purkamisen myös ns. kakkostason lyöntiratkaisuilla.
Pattijoen Urheilijat
Olli: PattU on raikas joukkue, jolta voidaan illasta toiseen odottaa melkein mitä tahansa. Pääosin pelillisesti ajatellen Pattijoki on ollut raikas, mutta erittäin ailahteleva. Ulkopelitilastoissakin on vähän “lintu vai kala”-efektiä havaittavissa. Esimerkiksi nollan puolustaminen on ollut Superpesiksen toiseksi heikointa, mutta kakkospesälle vastustajan etenijää ei päästetä millään. Raahen puolustusonnistumisten lukema ykköskakkosvälillä on peräti 48,77 %, mikä on sarjan kolmanneksi paras. Muut välit ovatkin sitten alemmassa kastissa. Suoraa syytä on ainakin itseni vaikea keksiä, mutta ainakin teoriassa on mahdollista, että Perttu Westersundin johtamalla valmennuksella on tässä jollain tavalla näppinsä pelissä. Vaikka otanta on pieni, tuo ero 1-2-vaihtojen estämisen onnistumisessa on todella räikeä muihin väleihin verrattuna.
Kari: Kuten totesitkin Olli, Pattijoen kohdalla ei analyytikkoa yllätä enää mikään. Sisäpelissä kaikki ratkaisut, ulkopelissä kaikki suoritteet ja vedonlyönnissä kaikki merkit ovat mahdollisia. Oivan lukkarin, Topi Stillin johdolla ykköstilanteen puolustaminen ollut tosiaan laadukasta. Muilla väleillä raahelaisten voidaan todeta olevan karkeasti omalla paikallaan, eli puolivälin alapuolella. Aihioita kuitenkin pisteiden raapimiseen on ja mikäli ulkopeliin saadaan vielä napsu tiiviyttä niin paikka puolivälieräkarsinnoissa tulisi olla haarukassa.
Koskenkorvan Urheilijat
Olli: Kossusta on puhuttu alkukaudella yleisesti ottaen paljonkin positiivista, minkä toki ymmärtääkin, kun pistepussin kertymää tarkastelee. Pelaaminen nyt sisällään ei kyllä ole isommin analyytikon silmää hivellyt. Pitkälti Koskenkorvan onnistuneessa alkukaudessa onkin kyse siitä, että tärkeissä pienimarginaalisissa sattumalle alttiissa peleissä ollaan poistuttu nipin napin voittajina päävastustajia vastaan. Ulkopelitilastoissakaan ei hirveästi löydy puoltoa ylisanojen tueksi. Parasta tekemistä ulkopelin osalta on ollut takatilanteen puolustaminen eikä vastustaja ole saanut ukkoa kotiin niin hyvin kuin muita Superpesiksen alarekisterin joukkueita vastaan.
Kari: No niin no, veit ajatukset päästäni. Jos nopeasti ottaa kantaa tuohon pisteiden haalimiseen alkukaudesta, niin otteluissa joissa pinnoja on taskuun saatu, on myös lyöjäjokeri Petteri Kortelainen onnistunut upealla tavalla. Joukkueen suorittamisessa on kuitenkin aivan liikaa varianssia jotta alkukautta voisi onnistuneeksi todeta, sattuman varassa roikkuminen harvoin kantaa pitkälle. KossUn kotiutustilanteiden puolustaminen on ollut inasen parempaa kuin muilla alarekisterin joukkueilla, mutta samaan hengenvetoon tulee todeta että 2-3 -välillä heitä vastaan on saatu määrällisesti toiseksi eniten vaihtoja kärkietenijöillä. Eli ulkopeli on ollut varsin heikkoa aina kotipesästä kolmoselle saakka. Valitettavasti tässä numerot eivät valehtele.
Seinäjoen JymyJussit
Olli: Seinäjoella tosiaan synkkyyden kierre on alkukaudella ottanut vallan. Ensi alkuun jouduttiin vieraskiertueelle, josta pistepussi ei liiemmin karttunut. Kotipeleissä on kyetty ajoittain haastamaan vastustajia, mutta tärinää on ollut havaittavissa kun tärkeimpiin kohtiin otteluissa ajaudutaan. Ulkopelitilastoissakin on huolestuttavia signaaleja olemassa. Ensinnäkin vastustaja päästetään aivan liian helposti ykköselle (sarjan heikoin arvo) ja toisekseen kolmoselta kotiin päästetään myös kilpakumppani sarjan huonoimmalla arvolla. Tuohon jälkimmäiseen isossa roolissa ovat silminnähdenkin räpylävirheet ulkokentällä, se on selvää. Muutkaan pesänvälien puolustusarvot eivät JymyJusseilla huipputasoa ole, mutta kakkoskolmosväliä sentään puolustetaan ihan kelvollisesti etenkin alakastin pääkiistakumppaneihin verraten.
Kari: Tuskaista on, kuten totesit. JymyJussien pelissä tuskaisuus ja ahdistus näkyy ulospäin. Mikäli lukkari Miika Keski-Petäjä saisi napsun verran peliään terävämmäksi, ja ulkopelissä karkeimmat räpylävirheet saataisiin tilkittyä pois, niin ulkopelin tilastot voivat kääntyä muutaman kierroksen aikana huomattavasti parempaan suuntaan. Jos jokaisella puolustamisen osa-alueella saadaan edes muutama prosenttiyksikkö tasoa nostettua, niin vaste kokonaisvaltaiseen pelaamiseen tässä tilanteessa on varmasti nähtävissä. Positiivinen kierre pesäpallossa tunnetusti heijastuu sisäpelistä ulkopeliin, ja toisinpäin. Tehtävää Seinäjoella on, mutta tällä hetkellä sarjasijoitus on suoritustason mukainen.
Alajärven Ankkurit
Olli: Alajärven Ankkureita ei ole lähtökohtaisesti kiva lynkata, sillä jo ennen kautta voitiin joukkueen pelaajamateriaalin todeta olevan Superpesiksen kevein. Monien mielestä kyseessä piti olla jopa heittopussijoukkue, mutta me pesisvihjeet.fi-analyytikot emme tätä kuitenkaan suoraan ostaneet. Alajärvellä on omat vahvuutensa ja erikoisuutensa olemassa ja esimerkiksi sisäpelissä pomputtaminen on ihan mukavasti toiminut. AA on tehnyt 5,7 juoksua per peli, mikä on selvästi paremmin kuin Imatralla ja Seinäjoella. Ulkopelissä sitten onkin ollut odotetusti vaikeampaa ja AA onkin päästänyt eniten juoksuja. Alajärven kohdalla erityisolosuhteet pitää muistaa sekä ulko- että sisäpelin osalta. Kitrolla lyödään “väärään suuntaan”, eli aurinko tekee ulkopelaajille merkittävästi haittaa. Monessa kotipelissä aurinkovastetta onkin ollut nähtävillä, joten Ankkureiden ulkopelitilastot hieman vääristyvät. Alajärvi on ollut puolustuksellisesti heikoin ykköskakkosvaihdoissa sekä kakkoskolmosvaihdoissa. Näiden tilanteiden puolustamiseen on löydettävä lääkkeitä.
Kari: Kokonaisuutta tarkastellen, odotetusti, Alajärven ulkopeli on ollut sarjan heikointa tähän päivään mennessä. Kapea pelaajamateriaali yhdistettynä alkukauden ohjelmaan, jossa kymmenessä ottelussa on kohdattu Vimpeli kahdesti sekä Joensuu ja Kouvola kerran, ajattaa Ankkureiden ulkopelitilastot vääjämättä pohjarekisteriin. Pientä positiivista kimmerrystä on havaittavissa nollatilanteessa, jossa AA:n taakse kuitenkin jää kolme joukkuetta. Alajärven peliä tarkasteltaessa on samaa efektiä kuin Seinäjoen kohdalla. Napsun verran ulkopeliin tiiviyttä sinne ja tänne niin nämä varsin heikot lukemat kyllä kääntyvät parempaan päin. Se on haastavaa Ankkureiden materiaalilla, mutta mikäli näin tapahtuu niin jokunen pinna myös loppukauden aikana tulee tarttumaan pistepussukkaan. Kotipeleissä edellä mainittu aurinkolotto on sitten tarina toiseen kertaan, se mahdollistaa yllätysjaksojen nappaamisen myös kovemmilta joukkueilta, mutta harvoin parantaa myöskään kotijoukkueen ulkopelitilastoja.
Kiitokset artikkelin lukemisesta! Otamme mielellämme palautetta vastaan. Laita twitterissä @Pesisvihjeet seurantaan sekä jaa ajatuksiasi.
Kannattaa myös tarkistaa meillä myynnissä olevat palvelut sivustoltamme: Pesisvihjeet.fi palvelut
Olli Koski / @koskiolli / pesisvihjeet.fi
Kari Koskela / @kapej / pesisvihjeet.fi