Uudet ulkopelitilastot tarjoavat paljon pohdittavaa myös naisten Superpesiksen suhteen ja tuota pohdintaa suoritetaan tässä blogikeskustelussa pesisanalyytikkojen Olli Kosken ja Kari Koskelan välillä.
Ulkopelitilastot – mistä on kyse?
Pesäpalloa on aikaisemmin tarkasteltu yleisen tilastoinnin osalta lähes yksinomaan sisäpelaamisen näkökulmasta, mutta kehitystyötä on nyt saatu toteutettua ulkopelitilastoinninkin osalta vihdoinkin. Pesisvaikuttaja Olli Eronen paljastikin ilouutisen Twitterissä pesiskansalle 13.6., jonka jälkeen suhina pesäpallon tulospalvelussa on ollut taattua.
Arvoja on nyt saatavilla juoksujen puolustamisen kautta. Mukana ovat perusasiat päästetyistä juoksuista, kolmostilanteista, kunnareista ja vapaataivaljuoksuista alkaen, mutta kirkkaimmin taustalla tuikkivat prosentit siitä, kuinka hyvin joukkueet ovat suorittaneet räpylässä eri tilanteissa (0-tilanne, ykkös-kakkosvaihdot, kakkos-kolmosvaihdot ja kolmoselta kotiutustilanteet). Prosentuaaliset tilastot sivustolla esitetään ulkopelijoukkueen onnistumisten kautta, eli mitä korkeampi prosentti on kyseessä, sitä paremmin joukkue on onnistunut.
Tässä artikkelissa Pesisvihjeet.fi analyytikot Olli Koski ja Kari Koskela keskustelevat joukkuekohtaisesti naisten Superpesiksen jengien kohdalla ulkopelitilastoista ja pohtivat, mitkä asiat voivat esiintyä lukemien takana.
Porin Pesäkarhut
Olli: Pori on vuodesta toiseen naisten Superpesiksen parhaita ulkopelijoukkueita, joten yllätyksenä ei tule se, että vähiten kolmostilanteita Pesäkarhut ovat alkukaudella päästäneet. Tälläkään kaudella Porilla ei ole ulkopelissä yhtäkään selkeää heikkoutta olemassa ja tilastojen hyvyyttä heruttaa myös se, että puolet peleistään Pesäkarhut pelaavat Erku Areenalla. Porin kotikenttähän on erittäin ahdas ja ulkopeliystävällinen. Pori on Superpesiksen parhaiten puolustava joukkue tilastojen perusteella 1-2 ja 2-3-vaihtotilanteissa, joita nimenomaan Erkulla on keskimääräistä helpompi puolustaa. Tämä ei yllätä. Nollatilanteessa Porilla on eniten petrattavaa.
Kari: Sitä saa mitä tilaa. Porilla on tasapainoinen ja vahva rosteri nimenomaan ulkopelin näkökulmasta. Selkeitä heikkouksia ei ole havaittavissa. Parjaamasi nollatilanne kuitenkin hoituu varsin kohtalaisella tasolla. Eikä hätää tarvitse kärsiä, kun sen jälkeen alle puolet nollan rikkoneista etenijöistä saavuttavat kakkospesän ilman pillin vislausta. Lisäksi, mikäli tuon kotipesästä katsottuna oikealta kädeltä löytyvän turvapaikan saavuttaisikin, niin yli puolet kerroista eteneminen tyssää ennen kolmospesää. Murhaavan tehokasta on porilaisten tekeminen ollut.
Manse PP
Olli: Manse PP on Porin ohella ainoa joukkue, joka on juhannustauolle lähtiessä päästänyt kauden aikana alle 100 kolmostilannetta. Vaikka Mansea on lytätty mediassa yleisesti heikosta suorittamisestaan, on ulkopeli ollut kuitenkin vähintäänkin odotetulla tasolla. Jonkin verran ailahtelua on havaittavissa eri tilanteiden puolustamisessa, mutta nollan pitämisessä Manse PP on ollut sarjan paras. Mansella oli kauteen lähdettäessä toki nostepotentiaalia uuden lukkarinsa Venla Tanhuan johdolla ja se näkyykin kokonaisvaltaisesti vahvoina ulkopelitilastoina, vaikka Tanhuallakin on yhä parantamisen varaa. Naisten Superpesiksen lukkarirankingistahan teimme vastikään artikkelin, jonka voit lukea alla olevasta linkistä.
Kari: Jos näitä kahta ulkopelitilastojen kärkijoukkuetta Mansea ja Poria vertailee niin yhden juoksun tekemisen mahdollisuus juoksee aivan rinta rinnan. Sen mitä porilaiset voittavat pesänväleillä, niin tamperelaiset kurovat kiinni vahvan nollatilanteen ja kotitaipaleen puolustamisen kautta. Mansella on ollut omat haasteensa, mutta pääosin ne ovat kumuloituneet sisäpelin puolelle. Ulkopeli on ollut läpi kauden varsin vahvaa, kuten tilastoista voidaan nähdä. Kaikki lähtee nollasta, ja Manse torjuu ykköspesäänsä reilusti yli 50% tehokkuudella.
Rauman Fera
Olli: Rauma on ollut alkukauden mielenkiintoisin naisten Superpesisjoukkue. Pelaajamateriaalihan ei ole ylärekisterijoukkueen tyylinen, mutta loistavaa menestystä satakuntalaisjoukkue on niittänyt. Silmäanalyysin perusteella lukkari Ilona Hakoniemi on ollut menestyksen avain. Loistava tolppa ja kaikin puolin laadukas lukkarointi tekee vastustajista ylimääräisiä paloja illasta toiseen tuhoten sisäpeliä. Ulkopelitilastot tarjoavat Feran kohdalla yhden ison erikoisuuden. Nollatilanteessa joukkue on prosenttien perusteella ollut naisten Superpesiksen heikoin. Sen sijaan 1-2-pesien välillä Fera on puolustanut kolmanneksi parhaiten ja kolmoselta kotiin puolustaminen on Superpesiksen parasta (65,26%).
Kari: Feran kotitaipaleen puolustaminen on ollut jopa hämmentävän tehokasta. Totta tosiaan lähes kaksi kertaa kolmesta vastustajan juoksunteko tyrehtyy. Lukkari Hakoniemen lisäksi polttolinjassa pelaava Jasmin Andreasen kantaa valtavan suurta roolia niin sisä- kuin ulkopelissä. Lisäksi Raumalta löytyy kopparin tontilta Miia Puolakka, jonka kädestä pallo lähtee sellaisella tehokkuudella että jopa selvältä näyttävät juoksut kääntyvät rasteiksi taululle tuon tuosta. Feran haasteet menestyksen suhteen ovatkin tämän kolmikon ulkopuolella. Suurta tasonnostoa kaivataan, jotta esimerkiksi paikka neljän parhaan joukossa aukeaisi.
Seinäjoen Maila-Jussit
Olli: Seinäjoen Maila-Jussien näkeminen tilastollisesti vahvana ulkopelijoukkueena miellyttää silmää. Selkeitä kehitysaskeleita on otettu pelillisesti ja vahva räpyläpelaaminen voi tuoda mahdollisuuden suureenkin menestykseen tällä kaudella. Jussittaret on ollut kolmostilanteen puolustamisessa koko Superpesiksen toiseksi paras. Räpylävarmuuden vahvuuden lisäksi tässä statistiikassa iso kiitos kuuluu pelinjohtaja Juha Antikaisen johtamalle ulkopelikuvioiden pyörittämiselle, joka on ollut optimaalisella tasolla. Selkeä kehityskohde puolestaan on 2-3-pesävälien puolustaminen, jossa Seinäjoki kuuluu alempaan keskikastiin.
Kari: Nollatilanne riittävällä tasolla, etupesien välin torjuminen varsin hyvää, takapesien välillä rutkasti parannettavaa ja kolmoselta kotiin erinomaista. Summattuna; pienillä tarkennuksilla puhutaan mitalitason ulkopelaamisesta. Murheenkryyninä tilastoissa paistaa nimenomaan tuo takapesien väli, jota onnistutaan torjumaan vain vähän päälle kerran kolmesta. Tämä lukema (35,7%) on (jopa hämmentävän) alhainen näin laadukkaalle joukkueelle kuin SMJ. Tilanne on melkolailla kestämätön ja voitaneen todeta että kyseinen prosentti tulee todennäköisesti kipuamaan parempaan suuntaan kyllä kauden edetessä.
Jyväskylän Kirittäret
Olli: Kirittäret on isojen muutostensa jälkeen ollut täynnä kysymysmerkkejä alkukaudella, mutta mitään suurta romahdusta ei ole koettu. Yläkastiin Jyväskylä edelleen kuuluu, vaikka Emma Körkkö, Ella Korpela ja Susanne Ojaniemi muun muassa menetettiin. Huippu-ulkopelaaja Körkön menetys tuntuu ja lisäksi polttolinja joutuu suojaamaan syvyyspelaamisellaan myös kakkoskopparia ulkokentällä. Teoriassa tiloja vaihtolyöntipelaamiseen Kirittäriä vastaan pitäisi olla aiempaa enemmän ja tätä ulkopelitilastotkin kyllä puoltavat. Käytännössä Jyväskylä on huippulukkari Mari Mantsisesta huolimatta ulkopelitilastoissa lähes joka pesänvälin puolustamisessa keskikastissa.
Kari: Mantsinen kuuluu sarjan lukkarieliittiin, sitä ei käy kiistäminen. Illasta ja pelistä toiseen tämä lukkaritar antaa Kirittärille mahdollisuuden voittaa aivan kenet tahansa. Kirittärien ulkopelin voisi kuvata olevan ihan hyvää joka osa-alueella, mutta tietynlainen, viimeinen terävyys tekemisestä puuttuu myös tilastojen valossa. Oranssipaidat tappelevat kyllä toden teolla mitalista, mutta tällä hetkellä yhdisteltyjen ulkopelitilastojen perusteella Kirittärien ulkopeli on vasta noin kuudenneksi parasta. Onkin äärimmäisen mielenkiintoista nähdä syksyllä kun runkosarjasta siirrytään pudotuspeleihin, että kuinka tehokkaasti vastustajat onnistuvat hyödyntämään Kirittärien ulkopelin heikompia kohtia, vai onko Hippos jälleen parhaimmillaan syysauringon paistaessa..?
Lapuan Virkiä
Olli: Lapualla ulkopelitilastot ailahtelevat todella reippaalla kädellä, mikä ei luonnollisestikaan ole hyvä asia, sillä mestaruuden pitää olla Virkiän pelaajamateriaalilla ainoa tavoite tällä kaudella. Ulkopelissä on ollut virhepotentiaalia räpylävarmuudessa yllättävän paljon ja esimerkiksi kopparirallia ovat kauden aikana molemmat Virkiän ykköspelinjohtajat käyttäneet. Juhannuksen jälkeen olisi syytä pikku hiljaa sementoida ulkopelirosterin pelipaikat. Nollaa Lapua on puolustanut mainiosti Superpesiksen toiseksi parhaimmilla lukemilla, mutta 1-2-vaihtojen puolustaminen on ollut todellista tervanjuontia. Heikommin ovat suorittaneet vain Kempele, Helsinki ja Vaasa. Muut lukemat ovat siedettävällä tasolla. Lapuasta on huomioitava myös se, että Virkiä on pelannut poikkeuksellisen paljon hyvän lyöntikelin pelejä, jotka huonontavat luonnollisesti ulkopelitilastoja.
Kari: Lapualla tosiaan on tuuli käynyt niin ulkopelin, sisäpelin, kuin myös pelinjohtajaosaston puolella. Lukkari Anni Heikkilän johdolla nollatilanteen puolustaminen on hyvää ja Virkiällä on kokoonpanon osalta isot linjat kyllä ns. riittävällä tasolla pitkään ja menestyksekkääseen syksyyn. Vielä tämä taso etupesien ja takapesien välien puolustamisessa ei kuitenkaan riitä kirkkaimpaan mitaliin. Huolenaiheena syksyä kohden Lapuan kohdalla näkisin takakentän taistelukyvyn niin räpyläpelaamisen kuin pelivälineen linkoamismahdollisuuksien osalta. Vastaavaa akuuttia polttamisen uhkaa väliin ja jatkeille lyödyistä palloista ei ole kuin niillä kovimmilla kilpakumppaneilla. Tässä Heikkilällä on iso rooli olla riisumassa lyöjää aseista. Muistetaan kuitenkin, että mikäli Virkiä onnistuu tekemään oikeat liikkeet ja ruuvienkiristykset syksyä varten, niin kaikki on mahdollista.
Haminan Palloilijat
Olli: Sarjanousija Hamina on ollut mahtava positiivinen yllättäjä kokonaisvaltaisesti alkukaudella. Tämä ei tule edes mahdottomana yllätyksenä, sillä normaaliin sarjanousijaan nähden HP:ssä oli havaittavissa päämäärätietoista ja ammattimaista tekemistä peruslähtökohdissakin. Toivottavasti Hamina säilyy sarjassa, sillä pohjat seurassa ovat kunnossa ja tulevaisuutta rakennetaan terveellä tavalla. Lisäksi joukkue vaikuttaa poikkeuksellisen hyvähenkiseltä, mitä on ilo seurata. Ulkopelitilastoissa HP on alakastilaisstatukseensa nähden suoriutunut kokonaisvaltaisesti hyvin. Parasta antia on ollut 1-2-pesävälin puolustaminen, jossa HP pesee 44,22 %:n onnistumistasollaan mm. Lapuan ja Seinäjoen.
Kari: Ulkopelin perusteella Haminan voisi todeta ansainneen jopa enemmän pisteitä kuin taululle tälle hetkellä on haalittu. Nolla- ja ykköstilanne torjutaan varsin kelvollisella tasolla, lukemien ollessa sarjan keskiarvojen ympärillä. Liikaa nyt ei sarjanousijan päätä voida kuitenkaan silittää, vaan objektiivisesti tarkasteltuna 2-3 -väli sekä etenijöiden estäminen kolmoselta kotiin on ollut varsin heikkoa. Mikäli näihin kahteen, erityisesti vastustajan kotiuttamiseen löydetään pieniäkin lääkkeitä ja viilauksia niin Haminan sarjanpaikka ensi kaudelle tulisi olla haarukassa. Haminan alkukausi kuitenkin kirjataan posin papereihin meidän analyytikkoduomme konttorilla.
Joensuun Maila
Olli: Joensuun Maila on pelannut silmämääräisesti arvioiden hyvän alkukauden, mutta toki pisteitä voisi plakkarissa olla jokunen enemmänkin. JoMa on pelannut eniten otteluita (13) alkukaudella, mikä on syytä huomioida. Ulkopelin kannalta hyvää on se, että Veera Toikka on oikein laadukas lukkari, jolla urakehitys etenee hurjaa tahtia. Vahva lukkarointikaan ei kuitenkaan ole pelastanut kaikkea, sillä räpylävirheitä nähdään liikaa. Tärkeä takatilanteen puolustaminen on etenkin ollut heikkoa ja aivan liian suurella prosentilla vastustajat juoksuttavat naista kolmoselta kotiin Joensuuta vastaan. Virhepotentiaali onkin eskaloitunut juurikin takasen puolustamisessa.
Kari: Joensuuta on nosteltu aika-ajoin eri konteksteissa tulevaisuuden ja tulevien vuosien potentiaaliseksi haastajaksi kärkijoukkueille. Pilkahduksia tästä tekemisestä onkin nähty, mutta valitettavasti vielä vasta sisäpelin osalta. Pelkästään jo päästettyjen juoksujen määrä (85) on korkea, ja samaa tasoa esimerkiksi edellä mainitun Haminan kanssa. Toikka tekee minkä pystyy, mutta valitettavasti muut avut ulkokentältä ovat vielä kauden tässä vaiheessa olleet ohuet. Näillä luvuilla pleijaripaikka tulisi saavuttaa, mutta pitkää syksyä ei vielä tänä suvena ole nähtävissä, ellei luvut parane merkittävästi.
Vaasan Mailattaret
Olli: Vaasan Mailattaret tarjoavat viihdetakuun lähes jokaisessa pelissään. Sisäpelin puolesta Vaasa on värikäs ja laadukas joukkue, mutta ulkopelissä ei pystytä samalle tasolle läheskään. Joukkue tekee todella paljon henkilökohtaisia räpylävirheitä ja heikkoja kohtia Vaasan ulkokentästä löytyy paljon. Ulkopelitilastot jopa mairittelevat Vaasaa silmähavaintoihin nähden, sillä vain 1-2-pesävälin puolustamisessa Vaasa on ollut kellarikerroksessa prosenttien perusteella. Mikäli Vaasa saa ulkopeliinsä kultaista lankaa löydettyä, on tällä jengillä yllätyspotentiaalia. Toistaiseksi ei kuitenkaan näkymiä paremmasta ole ollut havaittavissa.
Kari: Vaasan kohdalla tuntuu toistuvan sama mantra, kuin monen muun Naisten Superpesisjoukkueen kohdalla. Sisäpeli antaa avaimet voittoon lähes joka kategorian joukkueita vastaan, mutta ulkopelin puolella siimaa annetaan aivan liikaa. Vaasan nollatilanne on aivan kelpoa, napsun päälle sarjan keskiarvolukemien. Murheenkryyni nimenomaan on Ollin toteama etupesien väli, ja pesänvälit siitä eteenpäin. Tässä sarjassa ei niin sanotusti seuraava steppiä oteta vielä 4-alkuisilla kotiutusten torjuntaprosenteilla, vaan tässä tulee onnistua rapsakasti yli kerran kahdesta.
Hyvinkään Tahko
Olli: Tahkon Leidit kuuluivat ennen kautta perusrankingissa kellarikerroksen joukkueisiin eikä mitään ihmeellistä alkukaudella vielä ole esitettykään. Eniten huolta herättää se, että kovalyöntisiä pelaajia pursuavasta joukkueesta ei ole saatu tehoja irti juoksujen muodossa. Kritiikki ei kuitenkaan kohdistu pelkästään kotiuttajiin, sillä tilanteiden tekeminen on ollut liiallisen heikkoa. Pitää muistaa, että Hyvinkää pelaa kotipelinsä superavaralla Pihkalan kentällä, jonka kaiken lisäksi pitäisi parantaa sisäpelitilastoja ja huonontaa ulkopelitilastoja. Hyvinkää on päästänyt 10 pelissään 101 juoksua, mikä on huono lukema, mutta tavallaan jopa siedettävä, jos sisäpelissä oltaisiin pystytty takomaan paremmin tulosta. Ulkopelissä vaikeinta on ollut puolustaa takatilannetta ja 2-3-väliä. Näihin etenkin avara Pihkalakin vaikuttaa negatiivisesti. Voimaa voidaan ammentaa siitä, että 1-2-välin puolustamisen prosentti on hurjan kova 48,21, mikä on Superpesiksen eliittiä. Tämä on itse asiassa lukema, jota on melko vaikea käsittää ja tuon sisäistäminen vaatiikin juhannuksena uudelleen kelaamista Tahkon Leidien peleistä. Se siitä juhannuslomasta siis allekirjoittaneen osalta.
Kari: Mainio nosto Olli. Tahkon kaikki muut lukemat ovat alle sarjan keskimääräisten, mutta jostain erityisestä syystä 1-2 -pesänvälin puolustamisprosentti on upea, lähes 50%. Tällä välillä tarkasteltuna lukema oikeuttaa peräti sarjan kakkospodiumille. Vastapalloon heitänkin lukijalle pienen pohdinnan. Mikäli muut lukemat ovat ns. oikeahkoja sarjasijoitukseen nähden, niin onko tämä etupesien välin torjuminen vain ns. anomalia, joka normalisoituu, vai onko Tahko oikeasti löytänyt jotain rohtoja pesänvälin tilkitsemiseen? Valtavasti merkkejä ja viitteitä jälkimmäistä kohden ei ainakaan allekirjoittanut ole havainnut. Voikin olla että myös tämä prosenttilukema tulee normalisoitumaan samoille tasoille Tahkon muiden lukujen kanssa.
Helsingin Roihuttaret
Olli: Helsingin Roihuttarien alkukausi on toistaiseksi ollut täysin epäonnistunut. Pelejä on pelattu 12 ja 12 kertaa on poistuttu puhtaan tappion kanssa pelikentältä. Nollakerhossa ei hampaita naurata, mutta yritetään ammentaa jotain positiivistakin sanottavaa. Ulkopelitilastojen perusteella kolmoselle etenijän vieminen on ollut Roihua vastaan yksinkertaisesti helppoa, mutta takatilannetta on onnistuttu puolustamaan poikkeuksellisen hyvin sarjasijoitukseen nähden. Tästä voidaan kyllä ammentaa toivoa, mutta hyviä asioita tarvitaan myös sisäpelin puolella, jossa juhannustauolle lähdettäessä juoksuja on tehty 2,0 juoksua per peli. Tuolla lukemalla pesäpallo-otteluja ei yksinkertaisesti voiteta.
Kari: Tämä takatilanteen puolustaminen nostattaa kyllä suunpieliä väistämättä. Roihuttaret ovat puolustaneet kotipesään etenemistä samalla tasolla kuin eräs jyväskyläläinen oranssipaitainen, varsin menestyksekäs pesäpalloseura. Tämä tuntuu kyllä todella oudolta, ja jopa turhan korkealta peliesityksiin nähden. Uskoisin luvun tulevan alas, normaalimmalle tasolle kun kausi etenee. Mitä muihin ulkopelitilastoihin tulee, nostan tässä esiin saman näkemyksen kuin parin miesten joukkueen kohdalla; pienetkin parannukset jokaisessa tilanteessa nostavat prosentteja parempaan päin. Kun nämä seikat kumuloituvat, niin mahdollisuudet voittojen ottamiseen oman rekisterin joukkueista paranevat merkittävästi. Töitä on tehtävänä, mutta niin on kauttakin jäljellä.
Kempeleen Kiri
Olli: KeKin naiset kuuluvat viihdyttäviin joukkueisiin. Sisäpelissä on ajoittain oikeinkin hyviä elementtejä, mutta ulkopelissä niitä on toistaiseksi löytynyt tasan yksi. Ja tuo positiivinen asia on lukkari Venla Ronkainen, joka pystyy pistämään vastustajia ahtaalle. Valitettavasti vain Ronkainen ei ole ollut läheskään kaikissa peleissä lavalla. KeKillä ulkopelitilastoja huonontaa muutama todellinen repsahdusottelu, mutta siltikin kyseessä on räpyläpelaamisen puolesta todella virhealtis joukkue. Pallovarmuutta ei tahdo löytyä. KeKi on jokaisen pesänvälin kohdalla alakastia, mutta pahinta on takatilanteen puolustaminen. Naista on tullut KeKiä vastaan kolmoselta kotiin jäätävällä 64,43 %:lla.
Kari: Kuten Olli totesit, Kempeleen peleissä usein sattuu ja tapahtuu. Ulkopeli on valitettavasti ollut yksinomaan Ronkaisen harteilla ja tilannetta kaiken lisäksi on värittänyt se että tämä lukkaritar ei ole ollut lavalla jokaisessa ottelussa. Ronkaisen läsnäolo onkin se suurin tekijä KeKin pisteidenkeräämispotentiaalissa. Kirin ulkopelitilastot ovat kautta linjan sarjan keskiarvoa heikompia ja ihan silmämääräisesti on havaittavissa, että tilanteet joista tulisi tehdä selkeä palo, suhmuroidaan joko laaduttomiin heittoihin tai räpylävirheisiin. Ajatellaan kuitenkin positiivisuuden kautta, mikäli näihin yksinkertaisiin seikkoihin saadaan parannusta edes napsun verran (ja Ronkainen lavalle joka peliin!!) niin luvut paranevat, ja sitä myötä pistepotin tulisi karttua vähintään oman lokeron joukkueita vastaan.
Kiitokset artikkelin lukemisesta! Otamme mielellämme palautetta vastaan, ota twitterissä @pesisvihjeet seurantaan sekä jaa ajatuksiasi.
Kannattaa myös tarkistaa meillä myynnissä olevat palvelut sivustoltamme: Pesisvihjeet.fi palvelut
Olli Koski / @koskiolli / pesisvihjeet.fi
Kari Koskela / @kapej / pesisvihjeet.fi
ps. Kesäkuu on lopuillaan ja pelikausi kiihtyy entisestään. Kesäkuun viimeisen viikon pelisuositukset nyt myynnissä edulliseen kokeilujaksohintaan, vain 25e (sis.alv.). Tilaa palvelu, hyppää mukaan ja nauti kesäkuun pelikeleistä.