Intensiivinen pesäpallokausi 2023 on saatu päätökseen ja on aika jälkilöylyille. Kausi 2023 oli ehdottomasti superonnistunut koko lajin kannalta. Kuten aiemmin pystyttiin ennakoimaan, pesäpallon noste ottaa valtaa entisestään ja niin myös kävi. Astutaan tässä artikkelissa lauteille kauden jälkilöylyihin.
Kauden yleinen purku lyhyesti
Miesten Superpesiksessä mestari vaihtui Vimpelin Vedosta Sotkamon Jymyyn, joten Kainuussa kultajuna palasi raiteilleen. Sotkamossa tehtiin läpi kauden isossa kuvassa muutenkin asioita oikein, sillä myös poikien Superpesiksen kultajuhlat vietettiin kainuun kehdossa. Emme ole pysyneet enää laskuissa, kuinka monta kultaa Petri Lindsberg on kainuulaisille pojille valmentanut. Pronssille miesten Superpesiksessä ylsi Kempeleen Kiri, joka toi upean piristysruiskeen tekemisellään tälle kaudelle. Kaiken lisäksi pronssi oli täysin ansaittu ja jopa finaalipaikasta KeKi pystyi tappelemaan Jymyä vastaan tasapäisesti. Superista lähtöpassit tuli Koskenkorvan Urheilijoille. Vaikka perinteistä Kossua lähtö varmasti kirpaisee, on seuralla nyt mahdollisuus terveyttää toimintaansa rakentamalla tulevaisuutta järkevästi ja saada kasattua uusi haippi perinteiselle pesispitäjälle.
Naisten Superpesiksessä koettiin ennenkuulumatonta hypeä tällä kaudella. Yleisömäärät “räjähtivät käsiin” ja yleinen pöhinä naisten pesäpallossa oli muutenkin aivan mieletöntä. Mestariksi selviytyi lopulta Porin Pesäkarhut, joka kaatoi eeppisessä finaalisarjassa Manse PP:n 3-2-otteluvoitoin. Pronssia naarasi Lapuan Virkiä ja neljänneksi sijoittui Seinäjoen Maila-Jussit, joka esitti pelillisesti pitkin kautta ehdottomasti jopa mitalitason otteita.SMJ kuuluukin kauden onnistujiin. Sarjaporrasta alaspäin vajosi Kempeleen Kiri, joka oli läpi kauden todella epävakaa. Kokoonpanokierrätys ja hektisyys eivät palvelleet, joten KeKi hakee vauhtia Ykköspesiksestä. Paluun Superpesikseen tekee puolestaan Pöytyän Urheilijat, jolla oli Ykköspesiksen paras materiaali. PöU on jo kauden jälkeen kerennyt vahvistamaankin rivejään oleellisesti, joten Pöytyä on tulossa Superpesikseen jäädäkseen.
Miesten Ykköspesis kuului kolmantena sarjana meidän analyysien alle. Jokainen peli esi- ja jälkianalysoitiin siis myös tästä sarjasta. Ykköspesiksen mestaruus meni ennakkosuosikki Haminan Palloilijoille ja HP nähdäänkin ensi kaudella Superpesiksessä. HP ei tule olemaan heittopussi, sillä vahvistuksia joukkue on jo kerännyt ja kerää. Perusrungossakin jo löytyy pelimiehiä, jotka pystyvät pärjäämään Superpesiksessä. Ykköspesiksen kakkoseksi sijoittui Kankaanpään Maila, joka pääsi karsimaan Alajärven Ankkureita vastaan Superpesispaikasta. AA oli kuitenkin monta luokkaa edellä pelillisesti eikä satakuntalaisjoukkue pystynyt hissiliikettä toteuttamaan ylöspäin. Erityisen onnistumismaininnan Ykköspesiksestä ansaitsee lisäksi Oulun Lippo, joka kasvoi kauden aikana pelillisesti mielettömällä tavalla. Nuoria lupauksia kasvoi Superpesistason pelaajiksi alkaen Veeti Kokosta, joka ei ensi kaudella Oulussa jatka. Iso sulka hattuun Lipon kasvutarinasta menee Riku Tolosen ja Immo Rautiaisen johtamalle eliittitason valmennukselle. Ykköspesiksestä putoamaan joutuivat Loimaan Palloilijat sekä Alavuden Peli-Veikot. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä kyseiset joukkueet olivat pelivoimarankingissakin sarjan kaksi heikointa.
Vuoden parhaat pesisvihjeiden mielestä
Otetaan seuraavaksi pohdintaan vuoden parhaat. Kategorioita on paljon ja aika on rajallista, joten pohditaan vuoden pesäpalloilija, vuoden pelinjohtaja ja vuoden lukkari tässä vaiheessa sekä miesten että naisten Superpesiksestä.
Vuoden pesäpalloilijat
Naisten vuoden pesäpalloilijan valinta ei mene tällä kertaa mestarijoukkue Porin Pesäkarhuille, vaan sen meidän papereissamme saa hopeaa kopanneen Manse PP:n Virpi Hukka, joka painoi jo pelkissä pudotuspeleissä 99 kärkilyöntiä 12 otteluun hirmuisella 83,19 %:lla. Lisäksi Hukka on eliittitason koppari ulkopelissä, joka pystyy ottamaan suuren ruudun itselleen pelinlukemisen, jalkanopeuden ja kovakätisyyden ansiosta. Runkosarjan kärkilyöntitilastonhan voitti JoMan Johanna Pirskanen, joka ansaitsisi kauden komeetta -palkinnon, mikäli sellaisen voisi myöntää. Pirskanen pääseekin ensi kaudella pelaamaan mestaruudesta pian ilmoitettavan seurasiirron jälkeen.
Miesten vuoden pesäpalloilijan tittelin jakaminen on hieman haastavampaa, kuin naisten puolella. Mutta kyllähän tuohonkin asiaan kanta löydetään. Valintamme on lopulta Sotkamon Jymyn legendaarinen lyöjämörkö Roope Korhonen. Hänen valintansa perustuu siihen, että Korhonen kantoi lähes yksinään vastuuta Jymyn kotiuttamisesta. Mikäli Roopella ei olisi ollut jyvä kohdallaan, Jymy ei olisi voinut mestaruutta voittaa. Sotkamo teki tietoisia pelillisiä valintoja, jotka johtivat siihen, että Korhosen roolista tulee äärettömän merkityksellinen ja tärkeä. Vaikka Roopen arvon monet näkivät vasta pudotuspeleissä, on syytä muistaa, että matalajuoksuisena joukkueena pidetyn SoJyn lyöjäjokeri voitti myös runkosarjassa lyöjäkuninkuuden.
Vuoden pelinjohtajat
Parhaiden pelinjohtajien valinnat ovat tällä kaudella erityisen helppoja tapauksia, joista ei jää jossiteltavaa. Naisten puolella Porin Peräkarhut mestaruuteen valmentanut Jarkko Pokela osoitti olevansa juuri niin hyvä, kuin toivottiin. Pori pystyi kuromaan finaaleissa Mansen hyväksi olleen “materiaaliedun” kiinni nimenomaan valmennuksellisilla ja pelinjohdollisilla asioilla. Pokelan isoin arvo on mielestämme se, että hän pystyy tekemään jatkuvasti ratkaisuja nyanssitasollakin, jotka optimoituvat sen suhteen, että joukkueen voittotodennäköisyys kasvaa. Esimerkiksi kauden ratkaissut Annika Linnan lyömä ja Silja Syrjälän tuoma juoksu oli tästä mainio esimerkki. Kun Manse alkoi valmistautumaan koppilyöntitilanteeseen, tokaisin porilaisessa kisakatsomossa: “Nyt jos Pokela on Pokela, se ottaa ja Porin päivä on juhlapäivä.” Pokela otti ja loppu on historiaa.
Miesten puolella vuoden pelinjohtaja on Sotkamon Jymyn mestaruuteen luotsannut pesisprofessori Mikko Kuosmanen. Mestarisuosikki Jymy ei kauteen lähdettäessä ollut, mutta realistinen mahdollisuus kainuulaisilla oli kultaan. Tämä myös realisoitui, kun Kuosmanen ja kumppanit tiedostivat täysin sen, minkälainen heidän oma joukkueensa on. Pelitaktisesti tehtiin jäätävän hyviä ratkaisuja juurikin sen kautta, miten omalla materiaalilla voidaan parhaiten menestyä. Kuosmasen lisäksi Jymyn edustusjoukkueen valmennuksesta on nostettava esiin Saku Komulainen, jonka pedanttisen tarkka taustatyö yhdistettynä erityisen vahvaan (laji)älyyn ei jätä kiveäkään kääntämättä, kun peleihin valmistaudutaan. Luonnollisesti myös kakkospelinjohtaja Jussi Haapakoski onnistui äärettömän hyvin roolissaan ja tulevaisuudessa hän pääsee ansaitusti nauttimaan isosta pestistä pesäpallon parissa.
Vuoden lukkarit
Naisten puolella tuli jo aiemmin julistettua Lapuan Anni Heikkilä sosiaalisessa mediassa vuoden lukkariksi, mutta käännämmekö takkia? Heikkilä otti tällä kaudella kehitysaskeleen kiistattomaksi A-korin lautasen haltijaksi ja kantoi Lapuaa suoritteillaan. Nyt kuitenkin finaaleissa nähtiin Porin Pesäkarhujen Minttu Vettenrannalta aivan loisteliasta tekemistä lautasen äärellä ja Vettenrannan tason nostaminen kauden mittaan oli yksi avainasioista Porin mestaruuden kannalta. Mintun kauden kasvutarina on upea ja ansaitsee mielestämme vuoden lukkarin palkinnon. Vettenranta oli myös poikkeuksellisen hyvin perillä Mansen merkistä finaaleissa. Onneksemme takkia voi aina kääntää. Kolmas vaihtoehto vuoden lukkariksi olisi voinut olla Jyväskylän Kirittärien Mari Mantsinen, mikäli hän ei olisi loukkaantunut runkosarjan lopulla. Mantsinen oli tuolloin lukkarirankingimme kärkipaikalla.
Miesten vuoden lukkariksi nousee papereissamme mestaruuden Sotkamolle lukkaroinut Aapo Komulainen. Hän on ollut lukkarirankingin kärkipäässä (ja valtaosan ajasta kärjessä) jo useamman vuoden. Vaikka kausi ei ollut pelkkää juhlaa, osoitti Komulainen olevansa ratkaisuhetkillä kivikova pelimies ja mestaruuden selkärankoja Sotkamon Jymylle. Miesten Superpesiksen lukkareista nostetaan vielä esiin Kempeleen Kirin Jani Lassila, joka osoitti olevansa tällä kaudella huipputason lautasen herra. Lassila on ehdottomasti odotuksiin nähden vuoden suurin onnistuja lautasen äärellä ja senkin perusteella ainakin joku palkintopysti miehelle olisi saatava. Ei vuoden lukkariksikaan valitseminen Janin kohdalla mikään vääryys olisi.
Pesisvihjeiden kausi
Meillä pesisvihjeissä oli teemana vetää all in pesikseen ja se myös tehtiinkin. Jokainen MSU, NSU ja MYP käytiin Olli Kosken ja Kari Koskelan toimesta läpi sekä etukäteen että jälkikäteen. Puhelinlangat lauloivat ja taivaalla loisti aurinko. Olihan se aivan älyttömän hienoa olla niin hyvin zonessa, kun vaan ikinä mahdollista. Vaikka työmäärä oli periaatteessa aivan älytön, oli se silti ehdottomasti nautinnollista. Kiitokset tässä vaiheessa myös useille pesisvaikuttajille, joiden kanssa vaihdeltiin näkemyksiä sekä yleisesti joukkueista että etenkin pelitaktisten asioiden osalta. Isoa arvoa ja itsensä kehittämistä pääsi tuollakin sektorilla toteuttamaan.
Tuloksellisesti pesisvihjeiden kausi oli huono odotuksiin nähden, kuten alla olevasta graafista selviää. Ajoittain heräsi jopa epäuskoisia ajatuksia, kun heinäkuussa 18 supervuoroon/kotiutuslyöntikilpailuun edennyttä ottelua kääntyi peräjälkeen joukkueelle, jota vastaan olimme suositelleet sijoittamista. Heinäkuu oli muutenkin todella irvokas, sillä edut olivat tuolloin sijoittamisen osalta mielettömiä, mutta tulos kammottava. Tuo epärealistisia piirteitä sisältävä putki ja yleinen supervuorojen (arviolta noin kaksi kertaa kymmenestä) heikko osumaprosentti on suurin yksittäinen selittävä tekijä alle odotusten menneelle tulokselle. Erityisen tyytyväisiä voimme olla analyysin tasoon juoksumäärien osalta, ne olivat jatkuvasti todella hyvässä tällissä kauden mittaan.
Ollin kommentti kaudesta: “Oli upea pesiskesä, kun sai olla niin syvällä lajissa kuin omalta kohdalta ikinä mahdollista. Erityisen iso kiitos sinulle Kari tästä mahdollisuudesta ja yhteistyöstä. Tulos olisi saanut olla parempi, mutta tuon heinäkuun jälkeen voi huojentua, kun pää on pinnalla. Melkoinen tyhjiö taas jää, kun syksy ja talvi tulevat, mutta onneksi on muuta urheilua tuomassa täytettä elämään. Ja hei, onhan meillä talvipesiskin! Kaikkien aikojen kaudeksi tätä 2023 vuotta on tituleerattu ja ainakin minulle se on sitä ollut. Mainitaan vielä erityismaininta Ruutu Urheilun toteutukselle. On etuoikeus nähdä kaikki pelit joka sarjasta ja lisäksi Ruudun päälähetysten tiimi tekee hienoa työtä, jota on nautinnollista seurata.”
Karin kommentti kaudesta: “Nautittiin kesistä, katselemalla paljon pesistä. Suurin kiitos luonnollisesti Sinulle Olli tästä kaudesta. Kiitos kuuluu myös koko pesiskansalle läpi Suomen, kaikkien aikojen kausi lunasti odotuksensa kyllä viimeisiin ratkaisuhetkiin saakka. Pesis sai jälleen upeaa nostetta sosiaalisessa mediassa, tv-tuotteena sekä ennen kaikkea paikan päällä. Kiitokset kaikille asiakkaille ja kontakteille ketkä olivat mukanamme. Pesis on peleistä parhain, palataan talvikaudella asiaan.”
Pesisvihjeet -tiimi palaa asiaan viimeistään kun uudistunut talvipesiskausi pyörähtää liikkeelle. Kiitokset kaikille.