27.1 Ajatuksia: Manse PP N

Tässä artikkelissa pohditaan naisten Superpesiksessä pelaavan Manse PP:n meininkiä ja näkymiä tulevalle kaudelle.

Viime kaudesta nälkää jäänyt

Manse PP oli viime kaudella naisten Superpesiksen kiistattomasti suurin ennakkosuosikki, mutta lopulta Porin Pesäkarhut nappasivat mestaruuden itselleen pienimmällä mahdollisella marginaalilla ratkaisevan viidennen finaalin supervuorossa. Vaikka mestaruuden menettäminen oli pettymys ja tietyllä tapaa epäonnistuminen, on viime kaudelta myös paljon hyviä muistoja tarttunut plakkariin. Manse PP pystyi ajoittain pelaamaan viime kesänä ylivertaisen laadukasta pesäpalloa, joten takuulla Tampereella ainakin tiedetään kuinka hyviä he voivat olla. Viime kauden hopea jättää mukavasti myös nälkää.

Lisäksi on syytä muistaa urheilun peruslainalaisuuksia, kun Mansen viime kautta miettii. Ennakkosuosikin asetelma ei ole psykologisesti helpoin käsitellä. Paineita lähtökohtaisesti koetaan suosikin asemassa huomattavasti enemmän kuin haastajan roolissa. Pori pystyikin tuon asetelman hyödyntämään erinomaisesti finaaleissa. Henkinen valmennus tulee olemaan Mansen osalta yksi avaintekijä tulevalla kaudellakin. Varmasti oppia on finaaleista ammennettu ja henkisellä puolella menestyksen eteen tehdään enemmän työtä. On nimittäin hyvinkin mahdollista, että Manse PP:n kaudesta tulee samantyylinen nyt 2024 kesänä kuin viime vuonna. Pelaajamateriaali on joukkueella aivan järkyttävän kova ja sen perusteella suosikin asemaa tarjoillaan tamperelaisille jälleen kerran.

Manu Vartia paljon vartijana

Manse PP:ssä tehtiin pesispiirejä kohahduttavia ratkaisuja valmennuspuolella ennen talvikauden alkamista. Yleisesti ottaen pelinjohtomuutossopasta on lähinnä kuulunut irvailuja ja todennäköisiä väärintulkintoja. Mitä luultavimmin Manse PP pyrki rauhoittamaan tekemisen tekemällä pelinjohtomuutoksia, jotka etenivät suunnilleen seuraavalla tavalla. Pohjanahan oli se, että viime kauden pelinjohtaja Antti Vihtkari sai suurta kritiikkiä pelitaktisista asioista. Osin toki varmasti aiheestakin, mutta paljon urheilijoidenkin heikoista ratkaisuista pantiin pelinjohdon piikkiin. Toki esimerkiksi se, että Pori oli finaaleissa jatkuvasti tietoinen Mansen merkistä, on asia, joka olisi pitänyt pystyä korjaamaan. Vastaavaa myllyä olisi todennäköisesti ollut jälleen luvassa, mikäli Vihtkari ykköspelinjohtajana olisi jatkanut. Manse PP nostikin kakkospelinjohtajaksi hankitun Manu Vartian ykköseksi ja Vihtkari jatkaa kakkospelinjohtajana. Monille Vartia on toistaiseksi tuntematon suuruus, mutta allekirjoittaneelle kyseessä on tuttu mies. Vartialla on oikein mainiot pesisaivot ja näkemyksistä paistaa vahvasti luokka. Toistaiseksi mies on tehnyt laatutyötä alemmilla sarjatasoilla – viimeksi Kajaanissa.

Vartian nostaminen ykköspelinjohtajaksi tuo teoriassa ja käytännössäkin enemmän rauhaa Mansen tekemiseen. Talvikaudellakin voidaan nyt tavallaan hieman huolettomammin tehdä pelillisiä kokeiluja, johon hallipelit ovatkin parasta mahdollista aikaa. Tämä puolestaan voisi palkita kesää ajatellen. Toki epämukaviakin painetilanteita on varmasti luvassa Vartialle viimeistään, kun kesäkausi alkaa, mutta se kuuluu urheiluun. Yleisesti ottaen valmennuspuolen muutokset eivät itseäni siis hirmuisesti yllätä, vaan ne ovat mielestäni loogisestikin selitettävissä. Suuren yleisön silmissä Manu Vartia on joka tapauksessa paljon vartijana, kun tosipelit alkavat.

Mitä tavoitellaan Tampereella?

Kaksi selkeää asiaa tulevat olemaan isossa kuvassa Mansen naisten tavoitteina. Ensinnäkin tietysti sen mestaruuden on oltava ainoa menestyksellinen tavoite sarjan parhaan pelaajamateriaalin joukkueella. Toisekseen pelillisesti pyritään olemaan sarjan paras joukkue, mikä onnistui jo viime kaudella pitkälläkin ajanjaksolla.

Mansen rosterista saa etsimällä etsiä heikkouksia eikä niitä siltikään oikein tahdo löytyä. Ulkopelissä toki muutamilla paikoilla on kysymysmerkkinsä olemassa. Mielenkiintoisimpia seurattavia pelaajia voisivat olla vaikkapa Saaga-Angelia Raudasoja, jonka eteneminen on aivan tajuttomalla tasolla. Jos hitusen liioitellaan, niin Raudasojan saa palamaan pesien välillä vain lyömällä pallon suoraan vastustajan ulkopelaajan käsiin. Siri Eskola puolestaan on edelleen Superpesiksen parhaita kotiuttajia ja hänelle olisi hyvä löytää oikea suuren vastuun rooli nopeammin kuin viime kaudella sisäpelissä. Virpi Hukkaa ei voi myöskään jättää ikinä mainitsematta. Hänhän on mahdollisesti kokonaisvaltaisesti koko naisten Superpesiksen paras pelaaja.

Talvipeleissä Manse on tehnyt toistaiseksi kokeiluja ja ajanut uusia juttuja sisään. Toivottavasti aivan hampaat irvessä ei paineta myöskään varsinaisten Talvisuperin pelien merkeissä.

Olli Koski, Twitter / X @koskiolli

Lue myös ajatukset Jyväskylän Kirittäristä!